Kannanotto: Suomen somalialaisyhdistykset tuomitsevat rasismin ja vihamielisen ilmapiirin kehityksen

 

Suomen somalialaisten liitto ja Suomen Somalia-verkosto tuomitsevat kirjoitukset, joissa käytetään äärimmäisen loukkaavia nimityksiä yhteiskunnan jäsenistä ja lietsotaan vihamielistä ilmapiiriä. Suomessa ei ole tilaa rasismille. 

 

Maahanmuuttajayhteisöt – etenkin Suomen somalialaiset – muistavat parin vuosikymmenen takaiset ajat, jolloin he joutuivat suunnittelemaan kävelyreittinsä välttääkseen skinhead-partioita. Monet luulivat noiden aikojen olevan jo takana päin. Sama pelko on kuitenkin palannut. 

 

Suomi on Suomen somalialaisille demokratian ja sivistyksen mallimaa. Asioista onkin keskusteltava avoimesti ja vastuullisesti. Suomen moninaisuutta tulee arvostaa. Vihapuhetta ja väkivaltaa vastaan on taisteltava yhdessä. Meidän kaikkien on oltava yhdessä myös antirasisteja. Dialogi on välttämätöntä yhteisen ymmärryksen luomiseksi meidän kaikkien suomalaisten välille. 

 

Suomessa on oltava nollatoleranssi rasismille sen kaikissa muodoissa. Myös hallitus on linjannut nollatoleranssista. Odotamme sen alkavan näkyä aktiivisina tekoina, eikä vain aiempien kirjoitusten selittelynä. 

 

Suomen somalialaisten liitto ry 
Suomen Somalia-verkosto ry  

 

Lisätietoja tarvittaessa: 
Suomen somalialaisten liitto ry, hallituksen puheenjohtaja Ahmed Hassan, 044 344 9175
Suomen Somalia-verkosto ry, hallituksen puheenjohtaja Habiba Ali, 050 911 98 33 

 

Tule kouluvierailijaksi Suomen Somalia-verkostolle! 

 

SSV:n kouluvierailut jatkuvat syksyllä 2023 ammattikouluissa ja etsimme nyt uusia kouluvierailijoita. Kouluvierailujen teemoina ovat pakolaisuus, Afrikan sarven ja Somalian tilanne sekä pakolaisuuden juurisyyt.

 

Kuka voi olla kouluvierailija ja mitä kouluvierailija tekee? Kouluvierailijat ovat somalitaustaisia henkilöitä, joilla on itsellään suhde pakolaisuuteen. Tämä voi tarkoittaa, että vierailijalla itsellään, perheellään tai läheisillään on kokemusta turvapaikanhakijana olemisesta tai pakolaisuudesta. Kouluvierailija kertoo kokemuksistaan oppilaille, joten halu kertoa itsestään ja keskustella nuorten kanssa on tärkeää. Oman kokemuksen jakamisen lisäksi, vierailija voi ohjata oppilaille ennalta suunniteltuja tehtäviä. Vierailuja tehdään osittain koordinaattorin kanssa.

Missä ja milloin kouluvierailuja tehdään? Kouluvierailuja tehdään ammattikouluissa. Syksyllä 2023 vierailuja tehdään Lohjalle alkaen elokuun lopusta. Vierailut tehdään kouluaikaan eli viikolla (ma-pe) ja päivällä (9-17.00).

Mitä kouluvierailija saa? Kouluvierailijalle korvataan matkakulut ja jokaisesta vierailusta maksetaan pieni palkkio. Tämän lisäksi vierailijoille järjestetään yhteinen koulutus ennen vierailujen alkamista.

 

Kouluvierailujen tavoitteena on, että toisen asteen oppilaat ymmärtävät paremmin miksi pakolaisuutta on olemassa ja oppivat Somaliasta sekä maan tilanteesta. Vierailuja tehdään erityisesti paikkakunnille, jossa ei elä paljon pakolaistaustaisia ihmisiä ja näin kouluvierailujen kohtaamiset voivat olla oppilaille ainutlaatuisia mahdollisuuksia keskustelulle.

Jos kiinnostuit kouluvierailijan tehtävästä tai haluat kysyä tehtävästä tarkempia kysymyksiä, ota yhteyttä Jenna Soikkeliin: soittamalla/WhatsAppissä 0505123126 tai jenna-maria.soikkeli@somaliaverkosto.fi
Kouluvierailijoille järjestetään yhteinen koulutus kesä-elokuun aikana.

 

Fathi Osman: “Haluan olla sellainen ihminen, jota olisin itse tarvinnut nuorempana.”

African Care -järjestössä somalitaustaisten nuorten parissa työskentelevä hankekoordinaattori Fathi Osman on aina halunnut auttaa muita ja löysi jo nuorena tiensä järjestömaailmaan. Erityisesti kahden kulttuurin välissä kasvaneiden nuorten tukeminen on hänelle tärkeää.

 

Suomen Somalia-verkoston hallituksessakin vaikuttavalle järjestöaktiiville Fathi Osmanille muiden ihmisten auttaminen on tärkeä asia elämässä. Hän kertoo, että on jo nuoresta asti mahdollisuuksiensa mukaan auttanut sukulaisia, tuttavia ja muita ihmisiä ympärillään.

 

“Muiden auttaminen on kuitenkin tullut elämääni aika epäsuorasti, enkä osaa sanoa, mikä on ollut ensimmäinen kerta, kun suoraan olen alkanut harkita tätä uraa, jolla nyt olen. Vaikka olin aktiivinen vapaaehtoinen järjestöissä, en itse asiassa tiennyt, että tästä voisi tehdä työn, ennen kuin löysin sosionomin koulutuksen”, Osman muistelee ensimmäisiä askeleita nykyiselle uralleen.

 

Myös järjestömaailma oli tullut Osmanille tutuksi jo nuorena, sillä hänen vanhempansa ovat olleet aktiivisia järjestöissä ja sen kautta myös hän tutustui järjestötoimintaan. Vanhemmat kannustivat häntä oppimaan järjestötoiminnasta ja seuraamaan alaa, sillä he näkivät, että siitä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa.

 

Järjestötoiminnasta eväitä korkeakouluopintoihin

 

Vanhempien ajatus osuikin oikeaan, minkä Osman huomasi aloittaessaan opiskelun ammattikorkeakoulussa. Päästyään Laurea-ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi hän tunsi heti olevansa oikeassa paikassa. Myös ajatus siitä, että hän haluaa tehdä nimenomaan käytännönläheistä työtä vahvistui opinnoissa, joihin kuului paljon projektityöskentelyä. Opintoihin kuuluvissa projekteissa Osman huomasi tietävänsä jo valmiiksi paljon esimerkiksi projektien suunnittelusta järjestötoiminnasta saadun kokemuksen ansiosta.

 

“Heti opintojen ensimmäisestä projektista alkaen tunsin, että sosiaaliala on todellakin oma juttuni, ja olen oikeastaan jo tehnyt tätä koko aikaisemman elämäni. Ammattikorkeakouluopintojeni isoimpana päämääränä näin sopivan suuntautumisvaihtoehdon löytämisen.”

 

Osman kertoo pitävänsä monikulttuurisista ympäristöistä, ja sen vuoksi hän myös valitsi opiskelun englanninkielisessä sosiaalityön koulutusohjelmassa, jossa oli opiskelijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Hän kehuu vuolaasti opiskelukavereitaan ja opettajia sekä ympäristöä, jossa keskusteltiin paljon ja opittiin toisilta, eritaustaisilta opiskelijoilta.

 

Vähitellen erityisesti nuorten kanssa työskentely alkoi tuntua tärkeältä Osmanille. Aluksi hän työskenteli Helsingin lähiönuorisotyössä ja Tyttöjen talolla monikulttuurisen tyttöjen ryhmän ohjaajana.

 

Osman kertoo Tyttöjen talolla työskennellessään alkaneensa ymmärtää, että monikulttuurisilla nuorilla on tarpeita, joita ei välttämättä huomioida, koska palveluiden tarjoajien huomio on muualla. Esimerkiksi vuonna 2015 suurten turvapaikanhakijamäärien vuoksi suurin osa palveluista oli suunnattu turvapaikanhakijoille. Suomessa monikulttuurisissa perheissä kasvaneille olisi kuitenkin tarvetta palveluille, jotka olisivat suunnattu erityisesti heille. Myös oman yhteisön hyvinvoinnin edistäminen tuntui tärkeältä.

 

“Ajattelin jossain vaiheessa, että haluaisin työskennellä Somaliassa. Mutta koska se ei silloin onnistunut, päätin, että haluan työskennellä somalinuorten kanssa Suomessa ja tehdä oman osani yhteisöni auttamiseksi.”

 

Nuorisotyötä kahden kulttuurin nuorille

 

Nyt Osman on työskennellyt helsinkiläisessä African Care -järjestössä vuodesta 2019 asti. Aikaisemmin hän työskenteli maahanmuuttajanaisille suunnatun hyvinvointitoiminnan suunnittelijana, mutta on juuri aloittanut uuden Somenti-hankkeen koordinaattorina. African Care työskentelee pääasiallisesti maahanmuuttajanaisten kanssa Suomessa ja tekee terveysalan kehitysyhteistyötä Somaliassa. Somenti-hankkeen myötä järjestö aloittaa myös maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa työskentelyn.

 

“Vaikka aluksi en työskennellytkään suoraan nuorten kanssa, työ maahanmuuttajanaisten parissa on ollut todella opettavaista. Olen oppinut asiakkailta todella paljon.”

 

Osman iloitsee mahdollisuudesta aloittaa järjestössä laajempi nuorisotyö. Toiminta on suunnattu somalitaustaisille kahden kulttuurin nuorille. Osman kertoo, että tulossa on pienryhmätoimintaa tytöille ja pojille Itäkeskuksessa African Caren omissa toimitiloissa. Syksyllä aloittavat ryhmät kokoontuvat arkisin koulupäivien jälkeen ja lisäksi nuorille järjestetään viikonloppuleirejä. Toiminnassa huomioidaan osallistujien oma kulttuuritausta ja tuetaan oman identiteetin muodostumista.

 

Hankkeen somalinkieliseksi nimeksi on valittu “Ila soco”, mikä tarkoittaa “seuraa minua”. Osmanin mukaan sen kautta halutaan korostaa juuri yhteisöllisyyttä ja sitä, että huolehdimme toinen toisistamme.

 

 

Negatiivinen uutisointi vaikuttaa somalitaustaisiin nuoriin

 

Tarve ja toiveet nuorten parissa tehtävälle työlle ovat nousseet esiin African Caren maahanmuuttajanaisille järjestetyissä ryhmissä, joiden osallistujista monet ovat äitejä. Lisäksi Osmanilla on myös omaa sekä kaveripiirin kautta kertynyttä kokemusta kahden kulttuurin nuorena elämisestä Suomessa.

 

Aina kun mediassa puhutaan ulkomaalaistaustaisista nuorista, ja erityisesti somalitaustaisista nuorista, Osmanille tulee voimakas tunne, että näitä nuoria olisi mahdollista tukea ja samalla myös antaa heidän vanhemmilleen työkaluja lastensa tukemiseen.

 

“Olemme huomanneet, että kahden kulttuurin nuoret voivat olla aivan eksyksissä. He joutuvat miettimään koko ajan sitä, miten muut suomalaiset nuoret, mutta toisaalta myös heidän oma perheensä ja yhteisönsä sekä viranomaiset näkevät heidät. Siitä tulee nuorille todella paljon paineita.”

 

Maahanmuuttajataustaisista nuorista on puhuttu ja kirjoitettu paljon, ja Osmanin mukaan heistä esitetään hyvin herkästi erilaisia näkemyksiä. Hän sanoo ymmärtävänsä, mistä maahanmuuttajataustaisiin nuoriin liittyvät ennakkoluulot ja pelot voivat syntyä. Samaan aikaan hän näkee, että suomalainen yhteiskunta on kuitenkin nuorille melko raaka ja nuoret kokevat, että heidän täytyy koko ajan puolustautua.

 

Suurin osa nuorista kuitenkin käyttäytyy hyvin, mutta negatiivinen uutisointi maahanmuuttajataustaisista nuorista vaikuttaa myös heihin. Osman kuvailee, että nuoret saattavat olla esimerkiksi varuillaan ja liikkua isommissa porukoissa sekä miettiä jatkuvasti, mitä ihmiset heistä ajattelevat, ja tarkkaillaanko heitä normaalia enemmän, kun he liikkuvat ulkona.

 

“Se on aika surullistakin katseltavaa. Aina kun tulee joku maahanmuuttajataustaisiin liittyvä lööppi, ehkä itse ajattelisi, että ei tämä ole niin iso juttu, mutta nuoret itse miettivät näitä paljonkin omalta kannalta.”

 

Osmanin mukaan tällainen jatkuva varuillaanolo on nuorille kuormittavaa. Samalla myös kotona voi olla nuorille monenlaisia odotuksia, ja näihin erilaisiin odotuksiin vastaaminen voi olla raskasta. Median uutisoinnin herättämät tunteet ovat Osmanille tuttuja myös omakohtaisesti.

 

“Muistan tämän myös omasta nuoruudestani, että aina kun oli ulkomaalaistaustaisista ihmisistä jotain negatiivista kirjoitettu, olin että apua, nyt pitää taas olla julkisessa tilassa varuillaan, ettei vaan mistään syystä saa negatiivista huomiota osakseen.”

 

Itsetuntemus ja vuorovaikutus perheen kanssa avaimia hyvään itsetuntoon

 

Osman toivoo, että nyt alkava somalitaustaisten nuorten ryhmätoiminta ja leirit toivottaisivat erityisesti niitä nuoria, jotka eivät käy nuorisotaloilla tai osallistu muuhun ohjattuun nuorisotoimintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin tyttöjä, sillä pojat ovat aktiivisemmin mukana nuorisotoiminnassa.

 

Syyksi Osman arvelee, että erityisesti pojille suunnatussa toiminnassa ja harrastuksissa on hiukan enemmän tarjontaa. Lisäksi somalitaustaisilla vanhemmilla voi olla omat käsityksensä nuorisotaloista, jolloin niissä ajanviettoa ei ajatella tytöille sopivana harrastuksena.

 

Kahden kulttuurin nuorten kohtaamien haasteiden lisäksi Osmanille on syntynyt selkeä käsitys siitä, mitkä asiat auttavat nuoria oman identiteetin rakentamisessa. Erityisesti hän näkee tärkeänä vahvan vuorovaikutuksen omien vanhempien kanssa. Se vahvistaa osaltaan nuoren itsetuntemusta.

 

Itsetuntemuksella hän tarkoittaa sitä, mitkä ovat nuoren omat kiinnostuksenkohteet ja mitä nuori tykkää tehdä. Hyvän itsetuntemuksen kehittämiseksi on tärkeää pystyä ilmaisemaan itseään ja tarkastelemaan sitä, kuka ja millainen on. Osman on huomannut, että nuorilla, jotka ovat itsevarmoja ja sinut itsensä kanssa on hyvän itsetuntemuksen lisäksi vanhempien tuki omiin valintoihin.

 

Osman kuitenkin ymmärtää, että myös vanhemmat voivat olla hyvin kuormittuneita. Silloin tuki kodin ulkopuoliselta aikuiselta voi olla heille hyvin tervetullutta. Tuki nuoren oman identiteetin kehittymiseksi voi tulla yhtä lailla nuorisotoiminnan tai harrastusten kautta, mikäli siellä on aikuisia, jotka sekä ymmärtävät nuoria että antavat heille tilaa olla oma itsensä. Koko kylä kasvattaa -ajatusta ei Osmanin mukaan suinkaan kannattaisi unohtaa, vaan sitä pitäisi vahvistaa entisestään.

 

Kokemukset omasta nuoruudesta ovat paitsi auttaneet Osmania hänen työssään myös muovautuneet osaksi hänen elämänfilosofiaansa.

 

“Ohjenuorani elämässä ja työssäni on “Ole sellainen ihminen, jota olisit itse tarvinnut nuorempana”. Näin tuon lainauksen jossain ja se iski minuun heti ja on ollut siitä asti filosofiani elämässä.”

 

Onnistumisiin keskittymisestä ja uuden kokeilemisesta energiaa elämään

 

Sosiaalialalla työskentely on ajoittain kuormittavaa. Raskaimmaksi puoleksi työssään Osman kokee sen, kun haluaisi auttaa kaikkia, mutta ei pysty. Silloin täytyy muistaa olla realistinen, ja tehdä sen verran kuin itse pystyy muiden auttamiseksi.

 

“On myös tärkeää löytää pieniäkin onnistumisia arjesta. Meillä on tässä työssä tietysti myös haasteita ja epäonnistumisia, mutta silti joka päivä onnistumme jossain.”

 

Erityisen ilahduttavaksi Osman kertoo sen, kun asiakkaiden pitkään jatkuneita haasteita saadaan ratkaistua, esimerkiksi kun monta vuotta asunnottomana ollut henkilö saa lopulta oman asunnon.

 

Entä ehtiikö monessa mukana oleva aktiivinen järjestöaktiivi viettää vapaa-aikaa? Osman kertoo, että vapaa-ajalla hänellä on tärkeää ystävien tapaaminen ja hän pitää matkustelusta, retkistä ja ulkona olemisesta.

 

“Minulle on myös tärkeää kokeilla uusia juttuja, sillä siitä saa energiaa. Esimerkiksi viime syyskuussa aloitin uintiharrastuksen ja se on uusi lempijuttuni, rakastan sitä! Aikaisemmin minulla oli ehkä vähän huonoja kokemuksia uimisesta, mutta nyt innostuin siitä ja huomaan, kuinka paljon itsevarmuutta uuden oppimisesta ja osaamisesta saa. Se itsevarmuus välittyy kaikille osa-alueille elämässäni ja juuri sen vuoksi uusien asioiden kokeilu on niin hienoa!”

 

Rauha ja erilaiset kysymykset liittyen aiheeseen ovat aina kiehtoneet ihmismieltä. Näihin
kysymyksiin ja mahdollisiin vastauksiin perehdyttiin Bostio Moalimin vetämässä työpajassa Impact
Academyssa.

Kysymys mitä rauha tarkoittaa on erittäin moninainen ja mahdollisia vastauksia on monia, riippuen
vastaajan näkökulmasta. Oma lähestymiseni rauhaan ja käsitteen määrittelyyn on hyvin teoreettinen
opintojeni takia: olen vastavalmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta ja
kirjotin graduni Jemenin kansainvälistyneestä sisällissodasta. Itse pidän Johan Galtungin määritelmää positiivisesta ja negatiivisesta rauhasta erittäin pätevänä keinona käsitteen määrittelyyn. Galtungin mukaan negatiivinen rauha tarkoittaa yksinkertaisesti sotatilan poissaoloa, kun taas positiivinen rauha tarkoittaa syvempää yhteiskunnallista rauhaa, jolloin tasa-arvo ja demokraattiset periaatteet toteutuvat. Tähän määritelmään viitattiin myös työpajan aikana, mutta myös muita määritelmiä tarjottiin, kuitenkin painottaen sitä, että rauha ei tarkoita vain väkivallan puuttumista. On myös mielenkiintoinen kysymys miettiä, että kuka rauhan käsitteen lopulta saa määritellä.

Myöhemmin työpajassa meidät jaettiin pienryhmiin, joissa me keskustelimme alla olevista erittäin ajatuksia herättävistä kysymyksistä.

Piirroskuva ryhmässä keskustelevista ihmisistä sekä kysymyksiä työpajan ryhmätyöskentelyä varten

Erityisesti kolmas kysymys puhutteli minua, sillä huomasin näiden kahden asian kamppailevan
erittäin selvästi Jemenin tapauksessa, kun kirjoitin graduani. Se että jemeniläiset kokevat, että heidän kokemiaan vääryyksiä ei ole riittävästi käsitelty, vaan ne on pikemminkin lakaistu maton alle nopean rauhan toivossa, ei ole tuottanut kestävää tulosta. Kestävän rauhan saavuttaminen vaatii
oikeudenmukaisuutta, ja tässä voivat myös olla apuna erilaiset totuus- ja sovintokomissiot, joita on
muun muassa käytetty Etelä-Afrikassa selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia. Myös kestävän
kehityksen tavoitteissa löytyy selkeä maininta kestävästä rauhasta: tavoite 16 ”Rauha,
oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto” pyrkii edistämään rauhanomaisia yhteiskuntia ja parantamaan
oikeuspalveluiden saatavuutta. Kestävä rauha on sekä kestävän kehityksen mahdollistaja että
lopputulos.

Käsitellessämme neljättä kysymystä, totesimme ryhmässämme, että positiivisen rauhan puute on
melkein kaikkialla. Tätä näkemystä tukee rauhanindeksi, jonka mukaan maailmassa on vain 14 täysin rauhallista maata. Keskustelimme myös rauhan tärkeydestä, ja yksi ryhmäläisistämme sanoitti sen yksinkertaisuudessaan mielestäni erittäin hyvin: kaikki, mitä on mahdollista tehdä elämässä tällä hetkellä, riippuu rauhan olemassaolosta.

 

-Sini

Kirjoittaja osallistuu Suomen Somalia-verkoston Impact Academyyn keväällä 2021. 

Mies kuvaa kahta naista ja yhtä miestä. Kahdella heistä on punaiset Nenäpäivä-nenät

Ahmed Munye, Mira Myllyniemi, Ramla Shariif ja Abdi Musse Mogadishussa. Kuva: Vikes.

 

Ennen aikuiset antoivat lapsille käytösohjeita televisiossa. Nykyään lapset ja nuoret pääsevät itse ruutuun. Taustalla on Vikes-säätiön hanke, jota tukevat ulkoministeriö ja Nenäpäivä.

 

Somalian kansallistelevisiossa eli SNTV:ssa on alettu panostaa aiempaa enemmän lapsille ja nuorille suunnattuihin televisio-ohjelmiin.

 

Perjantaiaamuisin eetteriin ilmestyy Uusi sukupolvi -niminen ohjelma, jota lapset ja nuoret ovat itse tekemässä. Perjantai on hyvä päivä, koska se on vapaapäivä ja lapset ovat kotona, kertoo toimittaja Abdi Musse Mohamed.

 

Hän on käynyt äskettäin Mogadishussa toimittaja Mari Myllyniemen kanssa. Heidät vei Mogadishuun jo kahdeksas lastenohjelmien koulutus, jonka Viestintä ja kehitys -säätiö eli Vikes järjesti SNTV:lle ulkoministeriön ja Nenäpäivän tuella.

 

”Me olemme käyneet läpi, miten lasten ja nuorten ohjelmia suunnitellaan, käsikirjoitetaan, toteutetaan ja kuvataan”, Abdi Musse sanoo. Tällä kertaa hän ja Myllyniemi veivät paikan päälle myös kännyköitä, joissa on hyvät kamerat – niillä voi nykyään tehdä televisioon kelpaavaa laatua.

 

Lapset eivät ennen osallistuneet

 

Lastenohjelmia on ollut Somalian televisiossa ennenkin, mutta Abdi Mussen mukaan aiemmin televisiossa aikuiset kertoivat lapsille tarinoita ja ohjeistivat, miten pitää käyttäytyä.

 

”Lapset eivät osallistuneet, eikä heiltä kysytty.”

 

Uusi sukupolvi tekee asiat toisin. Lapset esiintyvät ruudussa itse, ja heiltä kysytään, mitä he haluavat kuulla ja katsoa. Ohjelmien suunnittelussa mietitään ikäryhmittäin, mitä lapsille on hyvä kertoa maailman tapahtumista. Lastenohjelmissa on edelleen tapakasvatusta, mutta myös esimerkiksi urheilua ja kulttuuria.

 

”Tällä matkalla olemme kouluttaneet myös lasten uutisten tekemistä”, Abdi Musse sanoo.

 

Perjantaina 13. marraskuuta Suomessa vietetään Nenäpäivää. Silloin Uusi sukupolvi -ohjelmassa käsitellään muun muassa liikenneturvallisuutta ja koronavirusta.

 

”Jatkuvuus on taattu”

 

SNTV:n on tarkoitus kehittyä Suomen Yleisradion kaltaiseksi julkisen palvelun mediataloksi. Abdi Musse uskoo, että paremmat lastenohjelmat ovat tulleet jäädäkseen. Uusi viestintäministeri Osman Abokor Dubbe on myös sanonut, että lastenohjelmat ovat tärkeitä.

 

”Jatkuvuus on taattu”, Abdi Musse sanoo. ”Somaliassa on sitä paitsi paljon enemmän lapsia ja nuoria kuin aikuisia ja vanhuksia.”

 

SNTV:n lähetyksiä seurataan satelliitin ja netin välityksellä ympäri maailmaa. Abdi Mussen poikakin sanoi äskettäin nähneensä ensimmäistä kertaa lapsen toimittajana Somalian televisiossa.

 

Samoja lähetyksiä Abdi seuraa etäältä nyt itsekin, sillä hanke jatkuu ainakin ensi vuoden ajan.

 

”Nyt me seuraamme Suomesta käsin, miten ohjelmat paranevat koulutusten jälkeen ja miten koulutusten opit menevät toteutukseen. Sitten tehdään taas uusia parannuksia.”

 

Esa Salminen
Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Vikes-säätiössä

 

 

 

Kaksi tyttöä seisoo ulkona valkoisen rakennuksen edessä ja pitelee puuntaimia

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Tatu Hiltunen

Rauha on kaikkien oikeus ja yhteiskunnan kehitys lähtee rauhasta. Mielestäni rauhaa voidaan tavoitella vahvistamalla ihmisten osallisuutta. Siksipä kehitysjärjestöillä on iso rooli demokraatista yhteiskuntaa ja rauhanrakentamista alueilla missä rauha on hauras tai olematon. Nämä järjestöt edistävät rauhantyötä monilla tasoilla kyläyhteisöistä poliittisiin päättäjiin.

Kehitysyhteistyön avulla voidaan tuoda paikalliset ihmiset mukaan yhteisiin toimintoihin, joka edesauttaa rauhan tai vankan yhteiskunnan rakentamisessa. On hyvin tärkeää vahvistaa paikallisten ihmisten selviytymismekanismia. Siksi ulkomaisten järjestöjen on tehtävä vahvaa yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa. Molempien osaamisen avulla voidaan rakentaa toimivaa ja vahvaa yhteistyötä, joka mahdollistaa yhteisten tavoitteeseen pääsemiseen. Tämä on myös tärkeä kestävän rauhan kannalta, kun paikalliset toimijat ja yhteisö otetaan mukaan rauhallisen yhteiselon rakentamisessa. 

Olen itse päässyt mukaan seuraamaan tälläistä vahvaa yhteistyötä Suomen Somalia-verkoston toteuttamissa kehitysyhteistyöhankkeissa yhdessä jäsenjärjestöjensä ja paikallisten toimijoiden kanssa. Näiden hankkeiden ytimessä on synnyttää yhteistyötä Somaliassa eri alueiden toimijoiden välillä, samalla vahvistaen kansalaisyhteiskuntaa ja siten edistää rauhaa ja yhteiskunnallista vakautta.

Somalian kannalta kansalaisyhteiskunta on laaja joukko hyvin erilaisia toimijoita. Näihin kuuluu muun muassa nykyaikaisia kansalaisjärjestöjä, eri alojen ammattiliittoja sekä pieniä yhteisö pohjaisia ryhmiä. Lisäksi klaanien edustajat ovat osaa tätä, vaikka kansalaisyhteiskunnan määritelmässä ei huomioida mukaan.

Somalialainen kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat tehneet töitä rauhanarvojen edistämisessä. Tämä työ on haasteellinen Somalian kaltaisessa maassa, sillä maa on epäyhtenäinen. Epäyhtenäisyys vaikeuttaa kansalais keskustelujen aikaan saantia. Siksipä siltojen rakentaminen eri klaanien ja alueiden välillä on tärkeää. On hyvä saada näiden ryhmien välillä dialogiaa, sovittelua ja sovintoja. Tämä on haasteellinen, mutta monen vuoden kovalla työllä voi tapahtua edistystä.

Siksipä on ollut kivaa seurata Suomen Somalia-verkoston kehitysyhteistyöhankkeita ja niiden vaikutusta alueilla missä ne toimii. Verkoston vahvuutena ovat nämä yhteishankkeet. Tämä innovatiivinen yhteistyömalli vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa hanke alueilla ja Suomessa, luo verkostoja ja edistää rauhaa ja vakautta. Yhteishankemalli on myös saanut tunnustusta hankkeiden päärahoittajalta, Suomen ulkoministeriöltä, ja se on herättänyt laajaa kiinnostusta järjestöjen keskuudessa. Lisäksi näiden yhteishankemallien avulla on saatu eri alueet tekemään yhteistyötä ja näin ollen mahdollistaen dialogiaa heidän välillä. Tämä on iso positiivinen asia kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa sekä rauhan ja vakauden edistämisessä.

Toinen Suomen somalialainen toimija mitä haluaisin nostaa esiin on toimittaja Wali Hashin Cafis -anteeksiantokampanja, joka käynnistyi vuonna 2017. Somalialaiset ovat kyllästyneet sotaan ja kurjuuteen ja pohtivat olisiko aika antaa anteeksi vääryydet. Kampanjan suosio oli yllättäyt ja anteeksianto päivästä 28 kesäkuutta tuli virallinen juhlapäivä Somaliassa.

Uskon, että tämän kaltaisten kampanjoiden ja yhteishankemallien avulla voidaan saada aikaan sysäystä parempaan suuntaan Somalian 30 vuotta kestäneessä konfliktissa. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan työtä helpottaa somalialaisten vahva tahto saavuttaa rauhaa.

 

Bostio Moalim

 

 

 

 

Mies kerää puusta siemeniä metalliseen astiaan

Monipuolisen hyötykasvin moringan siementen keruuta.

 

Kuuman ja kuivan ilmaston Somaliassa luonto on alttiina niin luonnonvoimien kuin ihmistoiminnan, kuten puuhiilen tuotannon, aiheuttamalle maaperän kulumiselle. Pahimmillaan maaperän kuluminen ja metsäkato voivat johtaa aavikoitumiseen. Tämä on huomattu Suomen Somalia-verkoston Sahansaho- ja Ramaad-hankkeiden paikkakunnilla. Tästä syystä verkoston ympäristöhankkeissa keskeisessä roolissa ovatkin puut.  

 

Puita istuttamalla, ihmisten ympäristötietoisuutta lisäämällä sekä maaperää säästävien ja parantavien viljelytekniikoiden avulla voidaan kohentaa ympäristön tilaa, parantaa ruokaturvaa ja helpottaa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin sopeutumista.  

 

Istutettavia puulajeja valittaessa on tärkeää huomioida niiden soveltuvuus paikallisiin olosuhteisiin. Peltometsäviljelystä kiinnostuneille oleellista on myös puulajien soveltuvuus tähän viljelytapaan. Verkoston hankkeissa on valittu kasvatettaviksi ja istutettaviksi kotoperäisiä ja muutoin paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita puulajeja. Luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi ja turvaamiseksi on tärkeää kasvattaa useita erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin sopivia lajeja sen sijaan, että esimerkiksi valittaisiin vain yksi tai kaksi lajia “kaikkein kestävintä sorttia”.  

 

Paikallisia siemenpankkeja 

 

Verkoston ympäristöhankkeiden alkaessa puunsiementen saatavuus hankealueilla oli vähäistä. Laadukkaiden siementen saatavuuden turvaamiseksi ensimmäiset siemenet siemenpankkien pohjaksi tulivat hankkeelle lahjoituksena World Agroforestry Centre ICRAF:ilta. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja hankkeiden tulosten kestävyyden takaamiseksi kullekin hankealueelle on perustettu paikallinen siemenpankki. Siemenpankkeihin kerätään ja varastoidaan paikallisesti tärkeimpien puulajien siemeniä. Siemenpankkeja ylläpidetään paikallisissa ympäristökeskuksissa, joissa myös kasvatetaan puuntaimia ja tarjotaan tietoa puista, peltometsäviljelystä ja ympäristönsuojelusta yleisesti.  

 

Verkoston ympäristöhankkeet toimivat yhteensä kuudella eri paikkakunnalla laajalla maantieteellisellä alueella, joten kunkin paikkakunnan ympäristökeskukset ovat valinneet omilla alueillaan tärkeimmät puulajit, joihin heidän siemenpankkinsa perustuuEsimerkiksi Etelä-Somaliassa on maan hedelmällisintä aluetta maanviljelyyn, kun taas maan keskiosissa on kuivempaa. Ympäristökeskusten taimitarhat ovat myös hyvää testimaaperää uusien lajien kasvattamisen kokeiluun.  

 

Vuoden 2019 lopulla Ramaad-hankkeen ympäristökeskusten hanketyöntekijät kokoontuivat yhteiseen tapaamiseen Gurieliin, jossa ohjelmassa oli myös hankkeen teknisen asiantuntijan Badal Hassanin pitämä koulutus siemenpankkien ylläpidosta. Koulutus käsitteli siementen varastointiin liittyviä asioita, kuten sopivia säilytysolosuhteita ja kokoelman lajikkeiden merkitsemistä, ja myös kokoelmasta viljelykäyttöön otettavien siementen käsittelyä. Ympäristökeskukset välittävät siemenpankkien toiminnasta saatua kokemusta ja tietoa myös eteenpäin, esimerkiksi kouluttamalla vapaaehtoisia siementen keräämiseen.  

 

Puuntaimia istutettuina halkaistuihin muovipulloihin

Ympäristökeskuksella kasvatettuja puuntaimia. Taimien kasvatuksessa hyödynnetään kierrätysmateriaaleja, kuten käytettyjä muovipulloja.  

 

Puista lukuisia hyötyjä 

 

Kerätyistä siemenistä sekä puista otetuista pistokkaista kasvatetaan ympäristökeskuksilla puuntaimia. Taimet istutetaan hankepaikkakunnilla ja niitä ympäröivissä kylissä julkisille paikoille, kotitalouksiin ja pienviljelijöiden viljelyksille.  

 

Maaperän kulumisen estämisessä puusto on erityisen tärkeää, sillä puut pitävät maaperää paikallaan estämällä maa-ainesta kulkeutumasta tuulen ja sateiden mukana. Puut myös parantavat maaperän hedelmällisyyttä, puhdistavat ilmaa, tarjoavat suojaa paahteelta ja vähentävät ilmassa olevan hiekkapölyn määrää kuivilla ja kuumilla alueilla. 

 

Maatalous ja etenkin karjatalous on Somalian pääelinkeino. Eläinten rehu saadaan käytännössä kokonaan puista ja pensaista. Peltometsäviljelyssä eli kasvattamalla samalla alueella sekä puita että viljelykasveja saadaan samalla alueella tuotettua rehua eläimille, hedelmiä ja muita puista saatavia hyödykkeitä, kuten aromaattisia pihkoja, sekä viljelykasveja. Puut sitovat kosteutta ja parantavat viljelymaan laatua ja tarjoavat viljelykasvien lisäksi kaivattua varjoa myös pensaille, heinille ja ruohoille. Puiden siementen ja taimien saatavuus vaikuttaa lukuisalla tavoilla ruokaturvaan, toimeentuloon ja ihmisten hyvinvointiin Somaliassa. 

 

 

Ryhmä nuoria aikuisia pöydän ääressä kokoushuoneessa katsomassa diaesitystä

 

Osallistuin Impact Academyyn syksyllä 2019. Impact Academyyn hakiessa olin vähän hukassa sen suhteen, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Viimeistelin gradua ja ajattelin siirtymistä työelämään, mutta en tiennyt vielä, minkä aihealueiden parissa haluaisin tehdä töitä. Toivoinkin Impact Academyyn osallistumisen selventävän omaa suuntaa ja tutustuttavan käytännössä vaikuttamisen tapoihin. Vaikka olin opiskellut yhteiskuntatieteitä, tunsin vaikuttamisen maailmaa lähinnä teoreettisesti.

 

Syksyn aikana osallistuin monenlaisiin tapaamisiin, jotka oli järjestetty syksyn osallistujien mielenkiintoa vastaavaksi. Silmiä avaavaa oli mennä mukaan myös niihin tapaamisiin, joita ei itse alun perin pitänyt omaa alaa vastaavana. Samalla myös ajatukset mahdollisista työtehtävistä ja siitä, mihin omalla koulutuksella pystyy, laajenivat. Tärkeä osa Impact Academya on myös vapaaehtoistoiminta, jonka ansiosta pääsin mukaan suunnittelemaan Suomen Somalia-verkoston uuden kehitysyhteistyöhankkeen hankehakemusta.

 

Muistan vieläkin mentoroinnin ja unelmatyöpajan oivallukset esimerkiksi siitä, että jokainen tekee vaikuttamistyötä omalla tavallaan. Mentoroinnin aikana oppi myös, että jokaisella on oma polkunsa siihen, mitä haluaa tehdä. Vaikka ei aluksi tietäisi mihin suuntaan on menossa, se voi tarkentua myös matkan aikana. Tärkeintä on tehdä sitä, mistä pitää, ja mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta. Impact Academyn ryhmähenki tuki uusien oivallusten tekemistä ja avointa keskustelua tapaamiskerroilla.

 

Kaiken kaikkiaan Impact Academy toi oivalluksia juuri niillä alueilla, joiden takia olin hakenut mukaan alun perin. Niin sanottu oma suunta selkeni vähitellen ja opin sanoittamaan tarkemmin omia mielenkiinnon kohteita ja osaamista. Ymmärrys käytännön tavoista vaikuttaa kasvoi ja tästä on ollut hyötyä esimerkiksi muissa vapaaehtoistöissä ja niiden suunnittelussa myös Impact Academyn jälkeen. Suosittelen kaikille lämpimästi Impact Acdemyyn hakemista!

 

Anna Veirto
Kirjoittaja osallistui Impact Academyyn syksyllä 2019.

 

 

Kolme ihmistä istuu penkillä ja katsoo seinällä olevia kuvia monista erinäköisistä ihmisistä.

 

Rituaalit, ihmissuhteet ja rajoitukset. Näitä painottaa kirjailija Taiye Selasi kuvaillessaan TedTalk-videollaan ihmisen minuuden ulottuvuuksia, joiden kautta saamme paremman käsityksen yksilön tarinasta kuin sitomalla sen tiukasti kotimaakäsitteeseen. ”Mistä olet kotoisin?” onkin kysymyksenä mielenkiintoinen. Kuten Taiye Selasi arvioi, tämän kysymyksen taustalla voivat olla mitä erilaisemmat motiivit. Joku voi olla vilpittömän utelias ymmärtämään paremmin toisia kulttuureita, toinen taas arvioi sinua sen perusteella, minkä kerrot kotimaaksesi. Onkin hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä vastaus tähän kysymykseen tuo kuulijalleen.  

 

”Mistä olet kotoisin?” -kysymyksen taustalla vaikuttavat oletukset tuovat omat piirteensä kommunikaatiotilanteeseen. Jos haluaa aidosti kuulla, mistä olen kotoisin, tulisi suomalaisen kotikaupunkini kelvata vastaukseksi. Voisin lisätä lähisukuni tulevan Itä-Suomesta, Savosta ja Etelä-Karjalasta. Jos kertoisin vain nämä enkä enempää, kuulija voisi tyytyä siihen. Pitäisikin olla kertojasta kiinni, kuinka haluaa tuoda itseään esiin; mikä on luonteva tapa korostaa minuutta.  

 

Monesti kerron myös toisen vanhempani kotimaan, sillä se on aukottomasti osa identiteettiäni ja elämäntarinaaniOlen kuitenkin huomannut, että tämä lisäys toimii usein muullakin tavoin kuin vain mielenkiintoisena anekdoottina itsestäniTuntuu, että käytän sitä joskus ”selityksenä, jota kuvittelen kuulijan kaivanneen kysymykselleen. Tämän huomaa siitä, kuinka monta kertaa elämässäni olen muotoillut lauseen: ”Olen Suomesta, mutta minun (toinen vanhempani) on kotoisin…  

 

Jos kysymme kotimaasta vain saadaksemme selvyyden toisen ulkonäöstä, olemme toimineet korostamalla stereotyyppisiä käsityksiä siitä, minkälaisilta tiettyjen kansalaisuuksien edustajien tulisi näyttää. Jos taas kysymme uskoen saavamme hyvän kuvan toisen identiteetistä, jäämme melko ohuiden mielikuvien varaan. Ja tästähän monet ovat aidosti kiinnostuneita kotimaasta kysyessään – ehkäpä holettavat saavansa kattavan yleiskuvan siitä, minkälaisista kulttuurisista, sosiaalisista ja maantieteellisistä kokemuksista toisen identiteetti on punoutunut. Tähän tulisi lisätä, että on mahdollisesti punoutunut – monien muiden vuosien myötä kertyneiden rituaalien ja ihmissuhteiden sekä rajoitteiden myötä. 

 

Mahdollisuus onkin hyvä pitää mielessä. Joku voi olla syntyjään vaalea suomalainen, kuten muuan ystäväni on. Hän on kuitenkin vanhempiensa töiden vuoksi asunut valtaosan lapsuudestaan eri maissa. Hänen lapsuudenkokemuksensa määrittivät sen, mikä hänelle oli normaalia. Hän esimerkiksi oppi englannin niin hyvin, että kokee sen usein itselleen mukavammaksi asiointi-kieleksi kuin suomen. Jos kysyy, mistä hän on kotoisin ja tyytyy vastaukseen Suomesta hänen synnyinmaanaan, jää hyvin vaillinainen käsitysiitä, minkälaisista palasista hänen kokemusmaailmansa ja minäkuvansa rakentuvat. 

 

Paikallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemus identiteetin rakentajana 

 

On hyvä arvioida, millaisissa tilanteissa kysyy toisen kotimaata ja mitä oikeastaan vastaukselta odottaa. Vahvistaako toiminnallaan kenties kulttuurisia stereotypioita? Minulta on esimerkiksi udeltu ”juuriani” tilanteessa, johon en kokenut kysymyksen sopivan. Olin tullut kuulemaan eräästä työpaikasta, mutta heti kahvipöydän ääreen istuttuamme huomion keskipisteenä olikin ulkonäköni. Muistan tilanteen tuntuneen kiusalliselta, sillä olin varautunut aloittamaan keskustelun työnkuvasta ja siihen liittyvistä käytännön asioista. Kiusallisuuden tunne liittyi siihen, että ”tavallisesta suomalaisesta” poikkeavaa ulkonäköäni korostettiin heti kättelyssä, vaikkei se millään tavalla liittynyt käsitteillä olevaan asiaan. 

 

Toisen kotimaasta kysyminen voi toki joissain tapauksissa olla aivan luonteva keskustelunavaus, kuten vaikkapa kulttuurienvälistä vaihtoa painottavissa tapahtumissa. Jos on aidosti kiinnostunut kuulemaan, millaisesta taustasta toinen tulee, voisi kuitenkin vielä Taiye Selasin tavoin jatkaa kysyen: ”Where are you a local?” Toisin sanoen, millaisissa paikoissa ja tilanteissa ihminen tuntee olonsa kotoisaksi. Mitkä ovat ne rituaalit ja ihmissuhteet, joista ihmisen sydämeen syttyy kodin lämmöstä viestivä voimakas yhteenkuuluvuuden tunne? Voisi esimerkiksi kysyä, minkälainen elämäntapa on toiselle kodinomaisella tavalla tuttuOliko lapsuudessa enemmän luonnonrauhaa vai kaupungin hälinää? Millä kielellä hänen on luontevinta keskustella? Minkälaiset hajut ja maut keittiössä synnyttävät kodin kaipuun? Missä maailmankolkissa – ei vain maissa, vaan tietyissä paikoissa, kuten kaupungeissa tai kylissä – hän sulautuu ympäristöönsä uiden kuin kala vedessä? Toisaalta ei ole varmaatunteeko joku oloaan täysin kotoisaksi siellä, mistä löytyvät omat niin kutsutut kotimaajuuret. Tähän liittyy rajoitteiden ulottuvuus. Mitkä ovat estäneet tai juuri nyt estävät yksilöä olemasta täysin kotonaan? Taustalla voivat olla esimerkiksi rakenteellinen rasismi, ahdasrajaiset sosiaaliset roolit tai syrjivä politiikka, joka estää tiettyjä ihmisryhmiä toteuttamasta heille kuuluvia ihmisoikeuksia.  

 

Näitä ei tietenkään ensi tapaamisella tarvitse udella ja kertoa vastoin tahtoa, mutta kysymykset osoittavat, kuinka ahdasrajainen valtion käsite voi olla toisen taustaa ja identiteettiä kuvailtaessa. Kotimaa voi kertoa paljon, mutta paljon se voi myös jättää sanomatta. Mihmiset olemme eläneet tällä planeetalla kauan ennen modernin kansallisvaltion syntyä. Kuten Taiye Selasi ilmaisee, kokemukset tekevät meille kodinpainottamalla paikallisuuden tunnetta ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia pelkän synnyinmaasijaan opimme paremmin ymmärtämään toisiamme. 

 

-Tanja 

 Kirjoittaja opiskelee globalisaatiota käsitteleviä kysymyksiä Tampereen yliopistolla. Hän osallistuu Suomen Somalia-verkoston Impact Academyyn keväällä 2020. 

 

 

 

 

Suomen Somalia-verkosto toteutti syksyn 2019 aikana keskustelutilaisuuksista ja haastatteluista koostuneen Dialogiprosessi-hankkeen. Sen tarkoituksena oli tuoda diasporien jäseniä yhteen ja kartoittaa heidän näkemyksiään diasporien mahdollisuuksista osallistua taustamaidensa rauhan rakentamiseen ja jälleenrakennukseen. Hanke keskittyi Suomen afgaani-, somali-, irakilais- ja syyrialaisdiasporaan, ja sen rahoittajana toimi Euroopan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto.  

 

Hankkeen puitteissa järjestettiin sekä keskustelutilaisuus afgaanidiasporan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin liittyen että Suomen irakilaista ja syyrialaista diasporaan (mukaan luettuna kurdit) käsittelevä keskustelutilaisuus. Lisäksi hanke oli osana suurempaa Euroopan somalidiasporalle suunnattua EUROSOM 2019 –foorumia, jossa keskusteltiin muun muassa diasporaan liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista, naisista muutoksentekijöinä ja nuorten roolista diasporassa. Suomen Somalia-verkoston osana Dialogiprosessia laatima kirjallinen selvityksen Sillanrakentajat – diasporan rooli Somalian ja Afrikan sarven kehityksessä tuloksia esiteltiin EUROSOM:n aikana. Selvitys on luettavissa ja ladattavissa maksutta täällä. 

 

Yleisön jäsen esittää kysymyksen paneelikeskustelijoille
Paneelikeskustelu EUROSOM 2019 -foorumissa. Kuva: Juke Luoma.

 

Keskustelutilaisuudet ja seminaarit olivat antoisia, ja niissä nousivat esille diasporan vastuut niin taustamaata kuin asuinmaatakin kohtaan. 28.10.2019 järjestetyssä Afganistan, nuoret ja vaikuttaminen -keskustelutilaisuudessa korostettiin diasporan vastuuta Afganistanin jälleenrakentamisesta. Diasporan nuorten taitoja pidettiin suuressa arvossa, samaten kuin suomalaista koulutusjärjestelmää, jonka mallin viemisestä Afganistaniin keskusteltiin. Huoli turvallisuustilanteesta nousi kuitenkin esille, ja osa puhujista koki, että maassa tulisi ensin olla rauhallisempaa ennen kuin diasporan nuorten lähtö jälleenrakennustyöhön voi tuottaa hedelmää. Asekaupasta ja sen tyrehdyttämisestä puhuttiin jo heti tilaisuuden alussa ja eräs henkilö painotti, että diasporan edustajien tulisi painostaa ulkovaltoja lopettamaan asekauppa sodan osapuolille.  

 

Yleisöä keskustelutilaisuudessa. Nainen puhuu huoneen etuosassa.
Afganistan, nuoret ja vaikuttaminen -keskustelutilaisuudessa pohdittiin diasporan roolia Afganistanin jälleenrakentamisessa. 

 

Kaikissa tilaisuuksissa keskusteltiin myös diasporan edustajienerityisesti Suomessa kasvaneiden diasporanuorten, identiteeteistä ja haastavasta asemasta kahden kulttuurin parissa. Tämä oli erityisesti somalidiasporaa puhuttava aihe. Keskustelussa kuvattiin tilanne, jossa somalidiasporan nuoria ei pidetä Suomessa suomalaisina, vaikka he olisivat siellä syntyneet ja kasvaneet, eikä Somaliassa somaleina. Eräs nuori puhuja kiteytti kuitenkin, että hänen mielestään hänen suomalaisuutensa ja somaliuutensa ovat ennen kaikkea rikkaus. Somalidiasporasta puhuttaessa nuoressa sukupolvessa nähtiin yleensäkin paljon toivoa, sillä Suomessa kasvaneet nuoret eivät kanna samaa taakkaa kuin sotaa paenneet vanhempansa.  

 

Kaikissa diasporakeskusteluissa tuli jollakin tapaa esille, etteivät diasporat ole niin homogeenisiä ja yhtenäisiä ryhmittymiä kuin kantaväestö usein luulee. Irakilaista ja syyrialaista diasporaa käsittelevässä tilaisuudessa huomautettiin, että joskus diasporan jäseniä yhdistää ennemmin elämäntilanne ja kohtelu Suomessa kuin lähtömaan kansalaisuus tai yhteinen kieli. Työ- ja kouluttautumismahdollisuuksien parantamista korostettiin. EUROSOM:ssa pyrkimys diasporan yhtenäisyyteen ja yhteistyöhön tuli kuitenkin vahvasti esille, vaikka tekemistä siihen liittyen riittää. Suomen Somalia-verkosto voi olla iloinen siitä, että se edistää juuri tätä päämäärää tuomalla yhteen eri diasporatoimijoita Suomessa ja diaspora- sekä paikallisia toimijoita Somaliassa. 

 

Katri Olkkonen 

Kirjoittaja toimi Dialogiprosessi-hankkeessa vapaaehtoisena