Rakkaus ja haave opiskelusta kannattelevat aavikon paimentolaistyttöä Nura Farahin uutuuskirjassa

Toukokuussa ilmestynyt Aurinkotyttö jatkaa Nura Farahin esikoisromaanista Aavikon tyttäret tuttujen hahmojen tarinaa. Esikoisromaani kertoi paimentolaisyhteisössä varttuneen Khadijan tarinan ja Aurinkotytössä seurataan Khadijan vanhinta tytärtä Shamsua, Aurinkotyttöä.

Suomen ensimmäiseksi somalikirjailijaksi tituleerattu Farah käsittelee kirjoissaan tyttöjen ja naisten asemaa somalialaisessa yhteiskunnassa. 1970-luvun Somaliaan sijoittuvassa tarinassa ovat vastakkain nuoren ja määrätietoisen Shamsun toiveet tulevaisuudestaan ja hänen perinteitä arvostavien vanhempiensa näkemykset tyttärensä tulevasta elämästä. 

Shamsu ja hänen ystävänsä haaveilevat ihastuksen kohteistaan ja odottavat tulevaa avioelämää heidän kanssaan. Shamsu vain ei jaa ystäviensä näkemystä siitä, että perintenen vaimon asema olisi tavoittelemisen arvoinen. Hän tuntee myös hämmennystä ja surua siitä, että yksi hänen ystävistään on valmis menemään naimisiin vanhan, varakkaan ja jo entuudestaan useampien vaimojen kanssa naimisissa olevan miehen kanssa pelastaakseen perheensä köyhyydestä. Shamsu myös tarkkailee naisten asemaa yhteisössään ja turhautuu, kun raskaana olevilta naisilta toivotaan aina poikalapsia ja siitä, että naisiin kohdistuvan väkivallan edessä ollaan yhteisössä aivan voimattomia. Kapinallisuus yhteisön odotuksia kohtaan alkaa kyteä Shamsussa.

Aavikon tyttäret -romaanissa merkittävässä osassa ollut runonlausunta pilkahtelee hetkittäin esiin tässäkin tarinassa. Khadija ylistää runoillaan ilon hetkiä aavikon elämässä sekä tuo niillä lohtua vaikeisiin tilanteisiin. Siinä missä aikanaan Khadijalle nuoruudessaan runonlausunta oli intohimo, jonka vuoksi hän oli valmis koettelemaan perinteisen naiselle asetetun roolin rajoja, on sellainen nyt Shamsulle lukemaan oppiminen ja opiskelu.

Ikäväkseen Shamsu saa huomata, että hänen perheessään opiskelua ei nähdä lainkaan tärkeänä toimena vanhimmalle tyttärelle, jonka katsotaan olevan perheelle enemmän hyödyksi kotieläimiä hoitamalla ja tulevaisuudessa jonkun sopivaksi katsotun, arvostetussa asemassa olevan miehen vaimona. Veljet pääsevät kouluun, mutta Shamsu ei. Varsinkin isä vastustaa jyrkästi ajatusta tyttären opiskelusta. Äiti Khadija joutuu alistumaan isän määräyksiin, vaikka hän yhä muistaa omat haaveensa ja kapinallisuutensa nuorena tyttönä ja salaa toivoo tyttärelleen toisenlaista elämää, jotain suurempaa kuin arkista ahertamista aavikolla.

Itsenäistymisen jälkeisenä aikana Somaliassa alettiin pitää tärkeänä opettaa kansaa lukemaan ja valistaa heitä. Kaupungeissa opiskelleet nuoret miehet matkasivat aavikolla asuviin paimentolaisyhteisöihin opettamaan ihmisiä lukutaitokampanjan nimissä. Yksi näistä nuorukaisista on Madar, johon Shamsu rakastuu. He joutuvat tapaamaan toisiaan salaa, mutta salaisten treffien lisäksi suhde tarjoaa Shamsulle myös mahdollisuuden jatkaa salassa opiskelua ja unelman toisenlaisesta tulevaisuudesta kaupungissa. Vanhemmille kuitenkin järjestetty avioliitto on itsestäänselvyys ja he alkavat etsiä omasta mielestään sopivaa sulhasehdokasta vanhimmalle tyttärelleen.

Perinteinen ja moderni elämäntapa asettuvat vastakkain aavikkoleirin ja kaupungin muodossa. Aavikolla eletään perinteiden ja uskonnon sanelemien tapojen mukaan ja elanto saadaan kotieläimistä kuten lampaista ja kameleista. Naisten päivät täyttyvät kotitöistä ja eläimistä huolehtimisesta. Shamsun perhe on yhteisössään arvostettu ja varakas. Toisinaan he matkustavat kaupunkiin tekemään ostoksia, kuten hienoja mekkoja ja koruja, ja Shamsukin pääsee ihmettelemään väenpaljoutta ja jykeviä kivitaloja. Shamsun veli opiskelee lääkäriksi kaupungissa ja kaupunki näyttäytyy opiskelun, edistyksen ja mahdollisuuksien tyyssijana. Toisaalta perinteisien tapojen mukaan elävien perheiden on vaikea hyväksyä varsinkaan kaupungissa asuvien naisten vapaamielistä elämää.

Lopulta Shamsukin päätyy asumaan kaupunkiin, mutta ei lainkaan sellaisissa olosuhteissa, kuin oli toivonut. Vanhempia ja klaanisukulaisia ei lopulta voi uhmata kovinkaan paljoa, mutta elämä kaupungissa tuo Shamsun elämään myös toivonpilkahduksia ja suurta iloa. Shamsun tarina tutustuttaa lukijaansa aavikon paimentolaisyhteisöjen elämään sekä klaanikulttuuriin Somalian lähistoriassa. Naisten epätasa-arvoinen asema yhteisössään tukahduttaa tarinan naisia, vaikka he löytävätkin tapoja toimia oman tahtonsa ja toiveidensa mukaan. Vaikka Aurinkotytön tarina ei saakaan onnellista loppuaan, se antaa toivoa siitä, että uuden sukupolven naisilla on edeltäjiään enemmän mahdollisuuksia.

Kaisa Piirilä

 

Nura Farah (s. 1979)

Kirjailija

 

 

Kuva by Otava/Dorit Salutskij

Somalia-toimijat kokoontuivat keskustelemaan Somalian kehitysyhteistyön ajankohtaisista asioista

Somaliassa toimivat suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt kokoontuivat Helsingissä 13.3. keskustelemaan ulkoministeriön edustajien kanssa järjestöjen työhön liittyvistä ajankohtaisista asioista Somaliassa. Suomen Somalia-verkoston järjestämä tilaisuus kiinnosti järjestökenttää ja paikalla oli yli 30 osallistujaa eri järjestöistä.

Ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikön Anu Ala-Rantala korosti tilaisuuden avanneessa puheenvuorossaan kansalaisjärjestöjen roolin tärkeyttä Somalian kehityksessä. Maailman vähiten kehittyneisiin ja hauraisiin valtioihin lukeutuva Somalia on yksi tärkeimmistä suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kohdemaista. Sen lisäksi se on Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikainen kumppanimaa.

Ala-Rantala näkee kansalaisjärjestöt tärkeässä asemassa esimerkiksi Somalian kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon vahvistamisessa, peruspalvelujen kehittämisessä, rauhan ja sovintotyön edistämisessä ja humanitaarisessa avussa. Diasporan aktiivisuus on avainasemassa tässä työssä. 

Riskialtis toimintaympäristö ja toiminnan rajalliset seurantamahdollisuudet muodostavat haasteita kansalaisjärjestöjen työlle. Karita Laisi Suomen Nairobin suurlähetystöstä muistutti puheenvuorossaan, että hauraissa valtioissa, joissa vallitseva tilanne voi muuttua nopeastikin, on jatkuvasti esillä kysymys sekä ihmisten että hallinnon resilienssistä, eli kyvystä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata kriisejä ja palautua niistä.Somalian kehityksen kannalta Laisi näki tärkeänä kansalaisjärjestöjen tukemisen lisäksi myös tuen kehittyvälle yksityiselle sektorille tilanteessa, jossa valtion hallinto on vielä rakentumassa eikä sillä ole suurta budjettia toimintaansa.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osastolla työskentelevä Sara Karlsson kertoi tilaisuudessa Suomen ja Somalian kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä. Suomen toteuttaman Somalian maaohjelman 2017-2020 keskeisiä tavoitteita ovat naisten ja tyttöjen aseman parantaminen ja valtion ydintoimintojen kehittäminen. Ulkoministeriö on nyt toteuttamassa evaluaatiota Somalian sekä muiden hauraiden valtioiden maaohjelmistaan. Evaluaation tulokset ovat odotettavissa noin vuoden päästä ja tuloksien avulla on toiveena kehittää edelleen ohjeistusta hauraissa valtioissa toimimista varten.

Somalialle laaditaan uusi maaohjelma vuodesta 2021 eteenpäin. Terveyssektori ja naisten ja tyttöjen aseman parantaminen todennäköisesti pysyvät jatkossakin työn painopisteinä, mutta toiveena olisi saada maaohjelmalle enemmän resursseja, jolloin voitaisiin laajentaa työtä muillekin sektoreille. 

Keskustelutilaisuuteen osallistunut toimittaja ja verkoston jäsenjärjestö Vikesin edustaja Wali Hashi jakoi kuulumisia Anteeksiannon kampanjasta. Alkujaan Suomessa ideoitu kampanja, jossa eri tahot pyytävät ja antavat anteeksi vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin aikana tapahtuneita vääryyksiä, on saanut suuren suosion Somaliassa. Anteeksiannon kampanja on nyt vakiinnuttamassa asemansa Somaliassa, sillä vuosittaisen anteeksiannon päivän hyväksyminen viralliseksi juhlapäiväksi on nyt parlamentin käsittelyssä. Eri tahojen välinen dialogi nähtiin muutoinkin tärkeänä pitkään jatkuneen konfliktin jälkeen uudelleen rakentuvassa yhteiskunnassa. Sen lisäksi, että sodan aikana vastakkain olleiden ryhmien välille tarvitaan vuoropuhelua, sitä olisi tärkeää saada myös kansalaisten ja hallinnon välille. Omat haasteensa dialogin luomiseen tuovat se, että merkittävä osa Somalian väestöstä on niin nuorta, ettei heillä ole elämänsä ajalta kokemusta vakaasta valtionhallinnosta ja toisaalta se, että köyhyydessä elävän väestön osan resurssit menevät pitkälti arkipäiväiseen selviytymiseen yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisen sijaan.

Tilaisuuden osallistujia kiinnosti kovasti myös turvallisuustilanne Somaliassa ja turvallisuuteen liittyvät käytännöt Somalian alueella toimittaessa. Suomen Somalia-verkosto järjestääkin myöhemmin keväällä yhteistyössä ulkoministeriön kanssa toisen keskustelutilaisuuden, jossa aiheena on turvallisuus. Verkostopäiviä, joiden tarkoitus on paitsi tietojen ja vertaiskokemusten vaihto myös keskinäisten yhteistyömahdollisuuksien edistäminen, on tarkoitus jrjestää noin kaksi kertaa vuodessa jäsenjärjestöjen toivomien teemojen ympärillä.

 

Kaisa Piirilä