Kategoria: Kansainvälisyys

Kestävää rauhaa ei saavuteta ilman oikeudenmukaisuutta

Posted on by ssvadmin

 

Rauha ja erilaiset kysymykset liittyen aiheeseen ovat aina kiehtoneet ihmismieltä. Näihin
kysymyksiin ja mahdollisiin vastauksiin perehdyttiin Bostio Moalimin vetämässä työpajassa Impact
Academyssa.

Kysymys mitä rauha tarkoittaa on erittäin moninainen ja mahdollisia vastauksia on monia, riippuen
vastaajan näkökulmasta. Oma lähestymiseni rauhaan ja käsitteen määrittelyyn on hyvin teoreettinen
opintojeni takia: olen vastavalmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta ja
kirjotin graduni Jemenin kansainvälistyneestä sisällissodasta. Itse pidän Johan Galtungin määritelmää positiivisesta ja negatiivisesta rauhasta erittäin pätevänä keinona käsitteen määrittelyyn. Galtungin mukaan negatiivinen rauha tarkoittaa yksinkertaisesti sotatilan poissaoloa, kun taas positiivinen rauha tarkoittaa syvempää yhteiskunnallista rauhaa, jolloin tasa-arvo ja demokraattiset periaatteet toteutuvat. Tähän määritelmään viitattiin myös työpajan aikana, mutta myös muita määritelmiä tarjottiin, kuitenkin painottaen sitä, että rauha ei tarkoita vain väkivallan puuttumista. On myös mielenkiintoinen kysymys miettiä, että kuka rauhan käsitteen lopulta saa määritellä.

Myöhemmin työpajassa meidät jaettiin pienryhmiin, joissa me keskustelimme alla olevista erittäin ajatuksia herättävistä kysymyksistä.

Piirroskuva ryhmässä keskustelevista ihmisistä sekä kysymyksiä työpajan ryhmätyöskentelyä varten

Erityisesti kolmas kysymys puhutteli minua, sillä huomasin näiden kahden asian kamppailevan
erittäin selvästi Jemenin tapauksessa, kun kirjoitin graduani. Se että jemeniläiset kokevat, että heidän kokemiaan vääryyksiä ei ole riittävästi käsitelty, vaan ne on pikemminkin lakaistu maton alle nopean rauhan toivossa, ei ole tuottanut kestävää tulosta. Kestävän rauhan saavuttaminen vaatii
oikeudenmukaisuutta, ja tässä voivat myös olla apuna erilaiset totuus- ja sovintokomissiot, joita on
muun muassa käytetty Etelä-Afrikassa selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia. Myös kestävän
kehityksen tavoitteissa löytyy selkeä maininta kestävästä rauhasta: tavoite 16 ”Rauha,
oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto” pyrkii edistämään rauhanomaisia yhteiskuntia ja parantamaan
oikeuspalveluiden saatavuutta. Kestävä rauha on sekä kestävän kehityksen mahdollistaja että
lopputulos.

Käsitellessämme neljättä kysymystä, totesimme ryhmässämme, että positiivisen rauhan puute on
melkein kaikkialla. Tätä näkemystä tukee rauhanindeksi, jonka mukaan maailmassa on vain 14 täysin rauhallista maata. Keskustelimme myös rauhan tärkeydestä, ja yksi ryhmäläisistämme sanoitti sen yksinkertaisuudessaan mielestäni erittäin hyvin: kaikki, mitä on mahdollista tehdä elämässä tällä hetkellä, riippuu rauhan olemassaolosta.

 

-Sini

Kirjoittaja osallistuu Suomen Somalia-verkoston Impact Academyyn keväällä 2021. 

Uudenlaisia lasten- ja nuortenohjelmia Somalian televisioon

Posted on by ssvadmin

Mies kuvaa kahta naista ja yhtä miestä. Kahdella heistä on punaiset Nenäpäivä-nenät

Ahmed Munye, Mira Myllyniemi, Ramla Shariif ja Abdi Musse Mogadishussa. Kuva: Vikes.

 

Ennen aikuiset antoivat lapsille käytösohjeita televisiossa. Nykyään lapset ja nuoret pääsevät itse ruutuun. Taustalla on Vikes-säätiön hanke, jota tukevat ulkoministeriö ja Nenäpäivä.

 

Somalian kansallistelevisiossa eli SNTV:ssa on alettu panostaa aiempaa enemmän lapsille ja nuorille suunnattuihin televisio-ohjelmiin.

 

Perjantaiaamuisin eetteriin ilmestyy Uusi sukupolvi -niminen ohjelma, jota lapset ja nuoret ovat itse tekemässä. Perjantai on hyvä päivä, koska se on vapaapäivä ja lapset ovat kotona, kertoo toimittaja Abdi Musse Mohamed.

 

Hän on käynyt äskettäin Mogadishussa toimittaja Mari Myllyniemen kanssa. Heidät vei Mogadishuun jo kahdeksas lastenohjelmien koulutus, jonka Viestintä ja kehitys -säätiö eli Vikes järjesti SNTV:lle ulkoministeriön ja Nenäpäivän tuella.

 

”Me olemme käyneet läpi, miten lasten ja nuorten ohjelmia suunnitellaan, käsikirjoitetaan, toteutetaan ja kuvataan”, Abdi Musse sanoo. Tällä kertaa hän ja Myllyniemi veivät paikan päälle myös kännyköitä, joissa on hyvät kamerat – niillä voi nykyään tehdä televisioon kelpaavaa laatua.

 

Lapset eivät ennen osallistuneet

 

Lastenohjelmia on ollut Somalian televisiossa ennenkin, mutta Abdi Mussen mukaan aiemmin televisiossa aikuiset kertoivat lapsille tarinoita ja ohjeistivat, miten pitää käyttäytyä.

 

”Lapset eivät osallistuneet, eikä heiltä kysytty.”

 

Uusi sukupolvi tekee asiat toisin. Lapset esiintyvät ruudussa itse, ja heiltä kysytään, mitä he haluavat kuulla ja katsoa. Ohjelmien suunnittelussa mietitään ikäryhmittäin, mitä lapsille on hyvä kertoa maailman tapahtumista. Lastenohjelmissa on edelleen tapakasvatusta, mutta myös esimerkiksi urheilua ja kulttuuria.

 

”Tällä matkalla olemme kouluttaneet myös lasten uutisten tekemistä”, Abdi Musse sanoo.

 

Perjantaina 13. marraskuuta Suomessa vietetään Nenäpäivää. Silloin Uusi sukupolvi -ohjelmassa käsitellään muun muassa liikenneturvallisuutta ja koronavirusta.

 

”Jatkuvuus on taattu”

 

SNTV:n on tarkoitus kehittyä Suomen Yleisradion kaltaiseksi julkisen palvelun mediataloksi. Abdi Musse uskoo, että paremmat lastenohjelmat ovat tulleet jäädäkseen. Uusi viestintäministeri Osman Abokor Dubbe on myös sanonut, että lastenohjelmat ovat tärkeitä.

 

”Jatkuvuus on taattu”, Abdi Musse sanoo. ”Somaliassa on sitä paitsi paljon enemmän lapsia ja nuoria kuin aikuisia ja vanhuksia.”

 

SNTV:n lähetyksiä seurataan satelliitin ja netin välityksellä ympäri maailmaa. Abdi Mussen poikakin sanoi äskettäin nähneensä ensimmäistä kertaa lapsen toimittajana Somalian televisiossa.

 

Samoja lähetyksiä Abdi seuraa etäältä nyt itsekin, sillä hanke jatkuu ainakin ensi vuoden ajan.

 

”Nyt me seuraamme Suomesta käsin, miten ohjelmat paranevat koulutusten jälkeen ja miten koulutusten opit menevät toteutukseen. Sitten tehdään taas uusia parannuksia.”

 

Esa Salminen
Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Vikes-säätiössä

 

 

Uusia oivalluksia ja suuntaa tulevaisuudelle Impact Academysta

Posted on by ssvadmin

Ryhmä nuoria aikuisia pöydän ääressä kokoushuoneessa katsomassa diaesitystä

 

Osallistuin Impact Academyyn syksyllä 2019. Impact Academyyn hakiessa olin vähän hukassa sen suhteen, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Viimeistelin gradua ja ajattelin siirtymistä työelämään, mutta en tiennyt vielä, minkä aihealueiden parissa haluaisin tehdä töitä. Toivoinkin Impact Academyyn osallistumisen selventävän omaa suuntaa ja tutustuttavan käytännössä vaikuttamisen tapoihin. Vaikka olin opiskellut yhteiskuntatieteitä, tunsin vaikuttamisen maailmaa lähinnä teoreettisesti.

 

Syksyn aikana osallistuin monenlaisiin tapaamisiin, jotka oli järjestetty syksyn osallistujien mielenkiintoa vastaavaksi. Silmiä avaavaa oli mennä mukaan myös niihin tapaamisiin, joita ei itse alun perin pitänyt omaa alaa vastaavana. Samalla myös ajatukset mahdollisista työtehtävistä ja siitä, mihin omalla koulutuksella pystyy, laajenivat. Tärkeä osa Impact Academya on myös vapaaehtoistoiminta, jonka ansiosta pääsin mukaan suunnittelemaan Suomen Somalia-verkoston uuden kehitysyhteistyöhankkeen hankehakemusta.

 

Muistan vieläkin mentoroinnin ja unelmatyöpajan oivallukset esimerkiksi siitä, että jokainen tekee vaikuttamistyötä omalla tavallaan. Mentoroinnin aikana oppi myös, että jokaisella on oma polkunsa siihen, mitä haluaa tehdä. Vaikka ei aluksi tietäisi mihin suuntaan on menossa, se voi tarkentua myös matkan aikana. Tärkeintä on tehdä sitä, mistä pitää, ja mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta. Impact Academyn ryhmähenki tuki uusien oivallusten tekemistä ja avointa keskustelua tapaamiskerroilla.

 

Kaiken kaikkiaan Impact Academy toi oivalluksia juuri niillä alueilla, joiden takia olin hakenut mukaan alun perin. Niin sanottu oma suunta selkeni vähitellen ja opin sanoittamaan tarkemmin omia mielenkiinnon kohteita ja osaamista. Ymmärrys käytännön tavoista vaikuttaa kasvoi ja tästä on ollut hyötyä esimerkiksi muissa vapaaehtoistöissä ja niiden suunnittelussa myös Impact Academyn jälkeen. Suosittelen kaikille lämpimästi Impact Acdemyyn hakemista!

 

Anna Veirto
Kirjoittaja osallistui Impact Academyyn syksyllä 2019.

 

 

Dialogiprosessi-hanke: keskusteluja diasporan sisällä ja diasporan kanssa

Posted on by ssvadmin

 

 

Suomen Somalia-verkosto toteutti syksyn 2019 aikana keskustelutilaisuuksista ja haastatteluista koostuneen Dialogiprosessi-hankkeen. Sen tarkoituksena oli tuoda diasporien jäseniä yhteen ja kartoittaa heidän näkemyksiään diasporien mahdollisuuksista osallistua taustamaidensa rauhan rakentamiseen ja jälleenrakennukseen. Hanke keskittyi Suomen afgaani-, somali-, irakilais- ja syyrialaisdiasporaan, ja sen rahoittajana toimi Euroopan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto.  

 

Hankkeen puitteissa järjestettiin sekä keskustelutilaisuus afgaanidiasporan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin liittyen että Suomen irakilaista ja syyrialaista diasporaan (mukaan luettuna kurdit) käsittelevä keskustelutilaisuus. Lisäksi hanke oli osana suurempaa Euroopan somalidiasporalle suunnattua EUROSOM 2019 –foorumia, jossa keskusteltiin muun muassa diasporaan liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista, naisista muutoksentekijöinä ja nuorten roolista diasporassa. Suomen Somalia-verkoston osana Dialogiprosessia laatima kirjallinen selvityksen Sillanrakentajat – diasporan rooli Somalian ja Afrikan sarven kehityksessä tuloksia esiteltiin EUROSOM:n aikana. Selvitys on luettavissa ja ladattavissa maksutta täällä. 

 

Yleisön jäsen esittää kysymyksen paneelikeskustelijoille
Paneelikeskustelu EUROSOM 2019 -foorumissa. Kuva: Juke Luoma.

 

Keskustelutilaisuudet ja seminaarit olivat antoisia, ja niissä nousivat esille diasporan vastuut niin taustamaata kuin asuinmaatakin kohtaan. 28.10.2019 järjestetyssä Afganistan, nuoret ja vaikuttaminen -keskustelutilaisuudessa korostettiin diasporan vastuuta Afganistanin jälleenrakentamisesta. Diasporan nuorten taitoja pidettiin suuressa arvossa, samaten kuin suomalaista koulutusjärjestelmää, jonka mallin viemisestä Afganistaniin keskusteltiin. Huoli turvallisuustilanteesta nousi kuitenkin esille, ja osa puhujista koki, että maassa tulisi ensin olla rauhallisempaa ennen kuin diasporan nuorten lähtö jälleenrakennustyöhön voi tuottaa hedelmää. Asekaupasta ja sen tyrehdyttämisestä puhuttiin jo heti tilaisuuden alussa ja eräs henkilö painotti, että diasporan edustajien tulisi painostaa ulkovaltoja lopettamaan asekauppa sodan osapuolille.  

 

Yleisöä keskustelutilaisuudessa. Nainen puhuu huoneen etuosassa.
Afganistan, nuoret ja vaikuttaminen -keskustelutilaisuudessa pohdittiin diasporan roolia Afganistanin jälleenrakentamisessa. 

 

Kaikissa tilaisuuksissa keskusteltiin myös diasporan edustajien, erityisesti Suomessa kasvaneiden diasporanuorten, identiteeteistä ja haastavasta asemasta kahden kulttuurin parissa. Tämä oli erityisesti somalidiasporaa puhuttava aihe. Keskustelussa kuvattiin tilanne, jossa somalidiasporan nuoria ei pidetä Suomessa suomalaisina, vaikka he olisivat siellä syntyneet ja kasvaneet, eikä Somaliassa somaleina. Eräs nuori puhuja kiteytti kuitenkin, että hänen mielestään hänen suomalaisuutensa ja somaliuutensa ovat ennen kaikkea rikkaus. Somalidiasporasta puhuttaessa nuoressa sukupolvessa nähtiin yleensäkin paljon toivoa, sillä Suomessa kasvaneet nuoret eivät kanna samaa taakkaa kuin sotaa paenneet vanhempansa.  

 

Kaikissa diasporakeskusteluissa tuli jollakin tapaa esille, etteivät diasporat ole niin homogeenisiä ja yhtenäisiä ryhmittymiä kuin kantaväestö usein luulee. Irakilaista ja syyrialaista diasporaa käsittelevässä tilaisuudessa huomautettiin, että joskus diasporan jäseniä yhdistää ennemmin elämäntilanne ja kohtelu Suomessa kuin lähtömaan kansalaisuus tai yhteinen kieli. Työ- ja kouluttautumismahdollisuuksien parantamista korostettiin. EUROSOM:ssa pyrkimys diasporan yhtenäisyyteen ja yhteistyöhön tuli kuitenkin vahvasti esille, vaikka tekemistä siihen liittyen riittää. Suomen Somalia-verkosto voi olla iloinen siitä, että se edistää juuri tätä päämäärää tuomalla yhteen eri diasporatoimijoita Suomessa ja diaspora- sekä paikallisia toimijoita Somaliassa. 

 

Katri Olkkonen 

Kirjoittaja toimi Dialogiprosessi-hankkeessa vapaaehtoisena

 

 

EUROSOM 2019 – Keskustelua yhtenäisyyden tarpeesta, diasporan nuorista ja naisista muutoksentekijöinä

Posted on by ssvadmin

 

 

Yksi mies ja kaksi naista istuu pöydän ääressä
Paneelikeskustelijoita EUROSOM 2019 -tapahtumassa. Kuva: Juke Luoma.

”Voimme olla jostain eri mieltä ja silti tehdä töitä yhdessä.” Näin todettiin EUROSOM 2019-foorumissa, joka toi yhteen somalidiasporan edustajia eri Euroopan maista ja suomensomalien parissa työskenteleviä toimijoita. EUROSOM-seminaaritapahtuma järjestettiin 29.–30.11.2019 Helsingissä, ja se piti sisällään diasporan edustajien puheenvuoroja, paneelikeskusteluja, työpajoja ja somalialaisen iltajuhlan. Lisäksi lauantaina järjestettiin yhteistyössä Viestintä- ja kehityssäätiön kanssa somalinkielinen tv-debatti, joka on saanut sosiaalisen median kautta satoja tuhansia katsojia. Seminaarikeskusteluissa puhuttivat muun muassa diasporan yhtenäisyyden tarve, diasporan nuorten vahvuudet ja heidän kohtaamansa haasteet, somalinaiset muutoksentekijöinä sekä diasporan ja Somalian paikallisen väestön väliset suhteet. Myös asuinmaiden työmarkkinoista sekä taiteen, kielen ja kulttuurin roolista Somalian rauhanrakentamisessa puhuttiin. 

 

Jo ensimmäisissä keskusteluissa nousi esille diasporan yhtenäisyyden tarve.  Osallistujia puhutti erityisesti klaaneihin liittyvä problematiikka diasporan keskuudessa. Diasporan nuorissa nähtiin paljon toivoa, sillä heille klaanit eivät enää merkitse yhtä paljon kuin vanhemmille sukupolville. Diasporan nuorilla olevaa koulutusta pidettiin suuressa arvossa. Nuoret kohtaavat asuinmaissaan kuitenkin haasteita esimerkiksi rasismiin ja omaan identiteettiin liittyen. Useampi Suomessa asuva puhuja mainitsi, etteivät he ole suomalaisten mielestä suomalaisia eivätkä Somalian somalien mielestä somaleita. Vaikka somalitaustainen nuori olisi syntynyt, kasvanut ja käynyt koulut Suomessa, kantaväestö ei välttämättä pidä häntä suomalaisena. Eräs nuori nainen kertoi tuskailleensa identiteettikysymysten kanssa pitkään mutta päätyneensä lopulta siihen, että muiden mielipiteistä huolimatta hänellä on kaksi kulttuuria ja se on suuri rikkaus. Hän kertoi kokeneensa rasismia ja kiusaamista koulussa, mutta painotti, ettei niiden tulisi estää itseä tavoittelemasta sitä, mitä elämässä tahtoo tai tarvitsee.  

 

Useampi puhuja mainitsi nuoriin liittyen myös roolimallien tärkeyden. Eräs puhuja painotti, että esimerkiksi somalitaustaisten ja hijabia käyttävien naisten näkeminen muun muassa lääkäreinä tai politiikassa on diasporan tytöille todella tärkeää. Kyseiset huomiot tehtiin somalidiasporan naisia muutoksentekijöinä käsittelevässä keskustelussa, joka oli EUROSOM:n eläväisimpiä paneelikeskusteluja. Siinä korostuivat naisten monet roolit ja vastuut. Paneelissa kuultiin esimerkiksi Suomessa asuvaa suurperheen äitiä, joka opiskeli, työskenteli ja kasvatti lapsiaan samaan aikaan.  

 

Diasporan asuinmaissaan kohtaamien haasteiden lisäksi EUROSOM:ssa puhuttiin diasporan Somaliassa kohtaamista haasteista, kuten Somaliassa asuvien paikallisten epäluulosta diasporaa kohtaan. Diasporan ja Somaliassa asuvien suhteesta keskusteltiin kriittisesti, ja eräs puhuja totesi, että paikan päällä asuvat ovat kokeneet paljon hirveyksiä ja voivat kokea diasporan edustajat jopa ulkopuolisena uhkana. Diasporan edustajat ovat voineet olla Somaliasta kauan poissa tai eivät ehkä ole koskaan käyneetkään siellä. Lisäksi diasporan edustajat eivät välttämättä tule Somaliaan jäädäkseen ja voivat – toisin kuin paikalliset palata – toiseen asuinmaahansa, jos tilanne Somaliassa kiristyy. Näiden epäluottamustekijöiden takia diasporan ja paikallisten välisen dialogin tärkeyttä painotettiin, ja eräs puhuja totesi, ettei aloitteen tulisi aina tulla diasporalta, vaan Somaliassa asuvien paikallisten tulisi myös olla dialogiin valmiita ja tehdä aloite. 

 

Kaiken kaikkiaan kahteen seminaaripäiviin mahtui valtavasti asiaa ja antoisia keskusteluja. Yleisö oli aktiivista ja ajatuksia vaihdettiin sekä paneelikeskustelujen yhteydessä että työpajojen muodossa. Päällimmäisenä seminaaripäivistä jäivät mieleen ihmisten omakohtaiset tarinat ja yhteistyön, hyvien roolimallien sekä dialogin tärkeys. Mitä diasporan sisäiseen yhteistyöhön, ja diasporan ja Somalian paikallisten asukkaiden väliseen dialogiin tulee, Suomen Somalia-verkoston kaltaisille toimijoille vaikuttaa olevan tarvetta. 

 

Katri Olkkonen 

Kirjoittaja toimi vapaehtoisena Dialogiprosessi-hankkeessa syksyn 2019 aikana.

 

 

 

Ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa – ja myös Helinä Rautavaaran museon ohjelmistossa

Posted on by ssvadmin

Ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa – ja myös Helinä Rautavaaran museon ohjelmistossa

 

Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia ja sen vaikutukset näkyvät niin meillä Suomessa kuin kehittyvissä maissa ympäri maailmaa. Helinä Rautavaaran museo Espoossa käsittelee ilmastonmuutokseen liittyviä teemoja näyttelyissään ja tapahtumissaan tämän ja ensi vuoden ajan.

Tänä syksynä uusissa tiloissaan kauppakeskus Entressessä Espoossa avautunut Helinä Rautavaaran museo pureutuu ilmastoteemaan ensimmäiseksi Perun Mashco-Pirot – Sademetsän kansa -näyttelyn kautta. Mashco-pirot ovat yksi Amazonin alueella elävistä alkuperäiskansoista, jotka elävät vapaaehtoisesti eristyksissä ulkomaailmasta. Lisääntyneet paineet alueen luonnonvarojen käyttöön ovat olleet näille kansoille keskeinen syy vapaaehtoiseen eristäytymiseen. Vuonna 2020 puolestaan museoon on tulossa esille Nepalin, Intian ja Indonesian alkuperäiskansoja käsittelevä valokuvanäyttely.

Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi myös museon pysyvää kokoelmanäyttelyä esitellään näyttelyopastuksissa ilmastonäkökulmasta.

– Kokoelmanäyttelyssä on esillä esineistöä ja aineistoa museon kokoelmasta, tällä hetkellä Länsi-Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Lähi-Idästä, Intiasta ja Somaliasta. Museolla on tulossa Yhteinen ilmasto -opastuksia, joissa oppaan mukana on myös kokemusasiantuntija. Hänellä on henkilökohtainen kosketus oman sukunsa tai ystäviensä kautta museossa esillä olevaan alueeseen ja sen ilmastokysymyksiin, yleisömanageri Taina Kilpelä kertoo.

Lisäksi museolla tullaan syksyn mittaan viettämään muun muassa kansainvälistä kulutuskriittistä teemapäivää ja tehdään arjen pieniä ilmastotekoja vaatehuoltoon liittyvässä työpajassa.

Helinä Rautavaaran museon näyttelytila, jossa on esillä esineitä ja kuvia eri maista.
Kuva: Helinä Rautavaaran museo

Museossa näyttelyvalvojana työskentelevä Hassan Ali kertoo, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koettelevat ihmisiä hänen kotiseudullaan Etelä-Somaliassa, joka on maan parasta aluetta maanviljelyyn ja ruuantuotantoon.

– Etelä-Somaliassa viljellään paljon ruokaa, kuten riisiä ja hedelmiä. Alue on muuttunut kuivemmaksi. Tällä hetkellä Somaliassa on sadekausi eikä pahaa kuivuutta, mutta vuosi sitten alueella oli kuivempaa kuin nyt. Kuivuuden takia kotieläimet kuolivat, sillä niille ei ollut tarpeeksi ruohoa ravinnoksi. Siitä seurasi se, ettei ihmisillekään riittänyt ravintoa. Somalian hallitus joutui pyytämään ulkopuolista apua, Ali kertoo.

Museon kokoelmanäyttelyssä esillä oleva Somaliaa esittelevä osasto ei muun kokoelmanäyttelyn tavoin perustu maailmanmatkaaja Helinä Rautavaaran matkoillaan keräämiin mittaviin kokoelmiin. Sen sijaan Somalia-osasto on luotu paljolti yhteistyössä pääkaupunkiseudulla asuvien somalitaustaisten aktiivien kanssa. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi Mogadishu ennen ja nyt – kuvia ja runoja kaupungista -videoteos, jonka toteuttamisessa ovat olleet mukana Suomen Somalia-verkoston jäsenjärjestöt Suomi-Somalia Seura ja Vikes.

 

Yhteinen ilmasto -teema Helinä Rautavaaran museossa vuosina 2019-2020. Perun Mashco-Pirot – Sademetsän kansa -näyttely esillä 2.2.2020 asti. Siltakatu 11, Espoo.

 

Kaisa Piirilä

 

Tietoa ja tarinoita Somaliasta – Somalia-verkoston lukuvinkit

Posted on by ssvadmin

Tietoa ja tarinoita Somaliasta – Somalia-verkoston lukuvinkit

Haluaisitko tutustua paremmin Somalian ja Somalimaan kulttuuriin ja historiaan? Tai tempautua kotisohvaltasi mukaan Afrikan sarven ihmisten tarinoihin? Entä millaista on somalidiasporan elämä Suomessa? Somalia-verkoston lukuvinkit auttavat näissä kysymyksissä. Tässä esitellyt kirjat ovat pääkaupunkiseudulla saatavilla Helmet-kirjastoista.

Tietokirjat

Ioan M. Lewis: Somalia ja Somalimaa: Kulttuuri, historia ja yhteiskunta

Somalitutkimuksen uranuurtajan Ioan M. Lewisin kirjoittama Somalia ja Somalimaa: Kulttuuri, historia ja yhteiskunta on tiivis, hiukan yli satasivuinen katsaus Somalian alueen yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, lähihistoriaan ja vuosikymmeniä jatkuneiden väkivaltaisten tapahtumien syihin ja seurauksiin. Kirjassa esitellään jonkin verran Somalian eri alueiden ihmisten kulttuuria, perinteitä ja elinkeinoja, mutta perusteellisimmin siinä käydään läpi eri klaanien suhteita toisiinsa sekä historian tapahtumia 1800-luvun lopun siirtomaavallasta 2000-luvun yrityksiin saada valtioon aikaiseksi rauha ja toimiva hallinto. Somaliassa asuvilla klaaneilla ja niiden suhteilla toisiinsa on ollut merkittävä vaikutus maan historian tapahtumiin, vaikka eri aikakausina klaanien merkitystä on toisinaan pyritty häivyttämään valtion politiikasta.

Ioan M. Lewis (1930-2014) tutki pitkällä urallaan muun muassa Afrikan sarven aluetta ja islamin ja perinteisten yhteisöjen välisiä suhteita. Marja Tiilikainen kirjoittaa teoksen jälkisanoissa, että Lewis korosti Somaliaa koskevissa analyyseissaan erityisesti sukulaisuuden ja klaanijärjestelmän merkitystä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa järjestelmässä ja näki klaanijärjestelmän säilyneen melko muuttumattomana. Toiset tutkijat ovat kritisoineet tätä näkemystä ja esittäneet, että todellisuudessa klaanijärjestelmä on muuttunut muun yhteiskunnallisen muutoksen mukana ja että muut sosiaaliset ja poliittiset järjestelmät olisivat ainakin joillain alueilla olleet klaanijärjestelmää tärkeämpiä.

Lewis myös tukee kirjassa avoimesti Somalimaan itsenäistymistä, mikä aiheutti kirjan ilmestyessä kohun joidenkin Somalian yhtenäisyyttä kannattavien somalien keskuudessa. Somalimaa on julistautunut itsenäiseksi valtioksi, mutta sitä ei ole tunnustettu kansainvälisesti. Kirjassa annetaan tunnustusta Somalimaan kansalaisyhteiskunnasta liikkeelle lähteneelle rauhanprosessille ja hallinnon muodostamiselle, joka toteutui nopeammin ja sujuvammin kuin vastaavat pyrkimykset Somalian puolella.

Yusuf M. Mubarak, Eva Nilsson & Niklas Saxèn: Suomen somalit

Suomen somalit -kirjan tekijäkolmikko Mubarak, Nilsson ja Saxén pyrkivät kirjassaan tekemään tunnetummaksi Suomen yhteen suurimmista kielivähemmistöistä kuuluvien somalien kulttuuria ja elämää. Tutkimusten ja tilastojen lisäksi kirja perustuu 75 Suomessa elävän somalitaustaisen henkilön haastatteluihin, jotka ovat kirjassa keskeisessä osassa. Haastatellut somaliyhteisön jäsenet kertovat omin sanoin saapumisestaan ja sopeutumisestaan Suomeen, jotkut jo 1990-luvulla ja toiset myöhemmin 2000-luvun puolella, sekä arjestaan ja suhteistaan valtaväestöön Suomessa.

Eri aihepiireistä keskustellaan kirjassa laajasti Suomeen muuttamisesta, koulutuksesta ja työnhausta aina juhlaperinteisiin, ruokakulttuuriin ja perhe-elämään asti. Parhaina asioina Suomessa nähdään turvallisuus, terveydenhuolto ja koulutus. Toisaalta vaikea kieli ja vähäiset yhteydet sulkeutuneena näyttäytyvään valtaväestöön tuovat haasteita suomalaisessa yhteiskunnassa elämiseen. Näkemykset Suomesta, suvun kotimaasta ja kahden kulttuurin vaikutuspiirissä elämisestä ovat myös erilaisia riippuen henkilön iästä ja siitä, milloin on muuttanut Suomeen vai onko syntynyt täällä. Esimerkiksi kokemukset työnhausta tai ystävyyssuhteiden solmimisesta valtaväestöön kuuluvien kanssa eroavat haastateltujen kesken. Vaikka yhteisöllä onkin omat yhdistävät asiansa, ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä – ja myös toivoisivat voivansa olla julkisuudessa yksilöitä koko yhteisönsä edustajan sijaan. “Kaikki sormet ovat eripituisia, vaikka ovat samassa kädessä”, kuten Somaliassa sanotaan.

Kaunokirjallisuus

Nura Farah: Aavikon tyttäret & Aurinkotyttö

Suomen ensimmäinen somalikirjailija Nura Farah käsittelee kirjoissaan naisten ja tyttöjen asemaa somalialaisessa yhteiskunnassa. Hänen esikoiskirjansa Aavikon tyttäret ilmestyi vuonna 2014 ja esikoiskirjan tarinaa jatkava Aurinkotyttö keväällä 2019. Täältä voit lukea esittelyn Aurinkotytöstä. Kirjoissa seurataan isoäiti Fatiman tyttären Khadijan ja myöhemmin Khadijan oman tyttären Shamsun elämää aavikon paimentolaisyhteisöissä. Khadijan ja Shamsun tarinassa kuljetaan 1950-luvulta 1970-luvulle. Näinä vuosikymmeninä koetaan muun muassa Somalian itsenäistyminen ja paimentolaisyhteisötkin tavoittava lukutaitokampanja. Sekä Khadijalla että Shamsulla on unelmia, jotka ovat ristiriidassa perinteisessä yhteisössä naisiin kohdistuvien odotusten kanssa. He joutuvat taistelemaan yhteisönsä asettamaa naisen asemaa vastaan, eikä näissä taisteluissa voi saavuttaa kuin pieniä voittoja. Vaikka Khadija lopulta hyväksyy asemansa vaimona ja äitinä paimentolaisyhteisössä, hän toivoo tyttärelleen erilaista tulevaisuutta.

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

Brittiläis-somalialaisen Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha sijoittuu vuoteen 1987, jolloin Somalian diktatuuri on kaatumaisillaan ja valtio ajautumassa sisällissotaan. Tulevien sotatoimien uhka on aistittavissa kuivan sisämaan kaupungissa Hargeisassa, jossa kolmen erilaisen naisen tarinat risteävät. Pakolaisleiriltä karannut orpotyttö Deqo yrittää pärjätä kaupungissa ja haaveilee perheestä. Upean hedelmätarhan ympäröimässä talossa asuva leski Kawsar makaa sängyssään toipumassa pahoinpitelystä ja muistelee menetettyjä läheisiään. Nuori sotilas Filsan on muuttanut Hargeisaan uransa vuoksi, mutta haikailee takaisin rannikon kotikaupunkiinsa Mogadishuun. Filsan saa pian huomata, ettei sotilasura ole sitä, mitä hän on odottanut. Kadotettujen hedelmätarhan tarina on raaka, mutta vetävästi ja kauniisti kirjoitettu. Sen hahmoja ajaa loputon selviytymisen halu läpi vähitellen synkkenevän poikkeustilan ja lopulta sotatilan kaoottisuuden.

 

Kaisa Piirilä

17-vuotias Abdi tasapainoilee kaveriporukkansa ja perheen odotusten välillä norjalaisessa nuortensarjassa

Posted on by ssvadmin

17-vuotias Abdi tasapainoilee kaveriporukkansa ja perheen odotusten välillä norjalaisessa nuortensarjassa

 

17 – sytten -sarja kertoo 17-vuotiaasta Abdista, joka asuu Oslossa. Hän asuu kotona äitinsä, isoveljensä ja pikkuveljensä kanssa. Abdilla on hyvin läheiset välit isoveljeensä. Hänen paras kaverinsa Emran saa Abdin yleensä hankaluuksiin. Abdi ja hänen kaverinsa viettävät paljon aikaa koripallokentällä ja bileissä. 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa keskimmäisenä on päähenkilö Abdi ja muut kuvassa ovat Abdin läheisiä kavereita ja sivuhenkilöitä. Kuva: https://tvguide.vg.no/program/sytten-17 

Sarjan on tehnyt Marte Sunde Härter. Hän on myös Skam-sarjan käsikirjoittaja. Molemmat nuortensarjat kuuluvat Norjan yleisradion tuotantoon. Suomessa sarja on Ylellä katsottavissa. Skam sijoittuu Oslon vauraammalle alueella ja 17 – sytten itään.

Sytten-sarjan tapahtumat sijoittuvat 17 päivälle ja jaksoja on myös yhtä paljon. Sarjan tapahtumapaikka on oslolainen Stovnerin kaupunginosa. Teemana on nuoruus, ystävyys ja vapaus. 

Abdin äidin huoli kasvaa entisestään, kun poliisit tuovat Abdin kotiin hänen jäätyään kiinni kannabiksen hallussapidosta. Abdi haluaa olla äidilleen mieliksi ja kunnioittaa perinteitään, mutta myös nauttia nuoruudestaan ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. Koulukaan ei suju Abdilta kauhean hyvin. Hänelle on erittäin haastavaa pitää kaksi hyvin erilaista kulttuuria tasapainossa elämässään. Äiti oli aikaisemmin huolissaan Abdista, koska hän tiesi entuudestaan Abdin käyttävän huumeita, mutta luuli hänen lopettaneen. Abdin äiti vaatii häneltä, että hän kävisi koulussa ja lopettaisi huumeiden käytön. 

Mielestäni sarja on erittäin hyvä ja minä nuorena maahanmuuttajana voin samaistua siihen, koska se on kuvattu nuorten näkökulmasta ja 17 – syttenissä tapahtuu asioita, jotka näkyvät nuorten elämässä, kuten varastelu, huumeiden käyttö ja hankaluuksiin joutuminen poliisin kanssa.

Sarja on hyvin realistinen ja se kertoo nuorten näkökulmasta miten asiat oikeasti ovat. Sarja herätti minussa sellaisen tunteen, että me kaikki elämme samaa elämää, mutta vain eri kodeissa. En itse katso kauheasti sarjoja, mutta tämä oli katsomisen arvoista. Pidin sarjan pituudesta. Se oli lyhyt ja mielenkiinto vain kasvoi jaksojen edetessä. Suosittelen sarjaa muille ja varsinkin nuorille. Sarjasta tehdään myös toinen tuotantokausi. 

 

Safia 

Kehitysyhteistyö – Mihin sitä tarvitaan?

Posted on by ssvadmin

Kehitysyhteistyö – Mihin sitä tarvitaan?

Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään: turvallisuuteen, elinkelpoiseen ympäristöön, terveyteen, koulutukseen, toimeentuloon ja mahdollisuuksiin vaikuttaa! Valitettavasti tämä ei ole arkipäivää kaikille. Kehitysyhteistyöllä voidaan taistella tasavertaisemman maailman puolesta.

Kehitysyhteistyö viittaa pitkäaikaiseen kehitysajatukseen ja kumppanuuteen, jolla tuetaan paikallisten elinolosuhteiden paranemista. Se on käytännön työtä, jolla edistetään kehityspolitiikan (Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan) tavoitteita. Kehitysyhteistyötä tehdään suoraan kehitysmaiden kanssa sekä yhdessä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyön perimmäisenä tarkoituksena on, että yhteisöjen jäsenet – sekä miehet että naiset – kykenevät itse auttamaan itseään. Voimaantuessaan paikalliset pystyvät itse vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan omien oikeuksiensa toteuttamiseksi. Kestävimpiä tuloksia saadaan aikaan, kun toimitaan kohdemaan omien tavoitteiden mukaan ja vahvistetaan heidän omaa osaamistaan.

Jo vuonna 1970 YK:n vuosikokouksessa teollisuusmaat lupautuivat auttamaan kehitysmaita. Aputavoitteeksi sovittiin 0,7% bruttokansantuotteesta. Myös Suomi sitoutui tähän. Vuonna 2019 Suomi suuntaa kehitysyhteistyöhön vain 0,41% Suomen BKT:sta, mikä on huomattavasti luvattua vähemmän. Suomi on kuitenkin päässyt 0,7% tavoitteeseen kerran aiemmin, vuosina 1991-92. Hienoa, että laman aikana kehitysyhteistyöhön riitti enemmän varoja kuin tänä päivänä. Tätä asennetta Suomi voisi jatkaa edelleenkin.

Suomen kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen sekä kestävän kehityksen edistäminen. Kehityspolitiikalla pyritään vahvistamaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia, sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä ilmastonmuutokseen varautumista ja sen hillintää. Tämä kuitenkin vaatii rahaa ja aikaa.

Suomi on suunnannut kehitysyhteistyötä Somaliaan vuodesta 1980 lähtien. Somaliaan suuntautuvassa kehitysyhteistyössä Suomi painottaa tyttöjen ja naisten hyvinvointia ja oikeuksien edistämistä sekä vakaamman ja turvallisemman valtion rakentamista. Kansalaisjärjestöt, kuten Suomen Somalia-verkosto, ovat keskeisessä roolissa kehitysyhteistyössä vahvistamassa paikallista kansalaisyhteiskuntaa. Suomi on uudistamassa Somalian maaohjelmaa, ja Somaliassa toimivien kansalaisjärjestöjen lisäksi ulkoministeriökin toivoo, että Somaliaan suuntautuvaa kehitysyhteistyötä pystyttäisiin laajentamaan myös terveys- ja hallintosektoreiden ulkopuolelle.

Pienenä järjestönä Somali-diasporan ja heidän kontaktiensa ansiosta Somalia-verkosto pystyy toimimaan kustannustehokkaasti myös kaikkein hauraimmilla alueilla. Suomen Somalia-verkostolla kumppanijärjestöineen on tällä hetkellä Somaliassa kolme kehitysyhteistyöhanketta. Niissä toimii yhdeksän Suomen Somali-diasporan perustamaa jäsenjärjestöä ja yhdeksän paikallista järjestöä hankepaikkakunnilla. Yhteiset hankkeet useiden toimijoiden kanssa purkavat ennakkoluuloja, luovat dialogia eri toimijoiden välille ja samalla vahvistavat yhteiskuntaa. Samalla ne luovat uusia verkostoja sekä edistävät rauhaa ja yhteiskunnallista vakautta. Somalia-verkoston kehitysyhteistyön painopisteet ovat aavikoitumisen ennaltaehkäisy, köyhyyden vähentäminen, ruokaturvan parantaminen ja äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentäminen. Verkostolla on kaksi ympäristöhanketta, vuonna 2012 alkanut Sahansaho ja 2014 alkanut Ramaad, sekä Hiil Hooyo -äitiysterveyshanke, joka alkoi vuonna 2017.

Ympäristöhankkeiden tavoitteena on kestävä luonnonvarojen käyttö ja aavikoitumisen estäminen Afrikan sarven haavoittuvassa ekosysteemissä. Molemmissa ympäristöhankkeissa istutetaan puita metsäkadosta kärsiville alueille, lisätään ihmisten tietoutta omasta elinympäristöstään ja luonnonsuojelusta sekä tuetaan ympäristöpolitiikan edistämistä. Hankkeissa luodaan paikallisille kestäviä ratkaisuja elinympäristönsä parantamiseen. Hiil Hooyon tavoitteena on viedä neuvola maailmalle ja parantaa odottavien ja synnyttäneiden äitien terveyspalveluita sekä vähentää lapsikuolleisuutta alueella, joka on yksi maailman vaarallisimmista alueista synnyttää. Kaikki Somalia-verkoston koordinoimat kehitysyhteistyöhankkeet tukevat Suomen kehityspoliittisia tavoitteita ja Somalian maaohjelmaa. Lisätietoa hankkeista ja niiden etenemisestä on tulossa verkoston blogiin kevään aikana! Pysy siis kuulolla!

Kehitysyhteistyö tuottaa tuloksia! Somalia-verkoston ympäristöhankkeissa on esimerkiksi istutettu yli 100 000 puuta, maaperän laatua on parannettu, paikallisten siemenpankkien luominen on aloitettu ja yli 1000 puuta säästävää liettä on käytössä kuivilla alueilla asuvilla perheillä. Lisäksi paikallisten ympäristötietous on parantunut, ympäristökasvatus on tuotu osaksi vakituista opetusta joissakin kouluissa ja paikallishallinnot ovat vähitellen ryhtyneet toimiin ympäristönsuojelun edistämiseksi. Samaan aikaan verkoston äitiysterveyshankkeessa tuetaan 30 neuvolaa, ja yli 200 terveysalan ammattilaista ja opiskelijaa on hyötynyt hankkeen tarjoamista verkko-opinnoista ja täydennyskoulutuksesta. Hankkeessa tuetaan myös vammaisten pääsyä terveydenhuollon piiriin. Lisäksi hankkeen ansioista terveydenhuollon ammattilaiset ovat saaneet käyttöönsä terveydenhuollon tarvikkeita, kuten synnytystarvikepakkauksia kätilöille.

Jotta laadukasta kehitysyhteistyötä pystyttäisiin toteuttamaan, Suomen tulee nostaa kehitysavun määrärahat sovittuun 0,7 % bruttokansantuotteesta. Kehitysrahoituksen on lisäksi suuntauduttava kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, eikä sen tule suosia yksityistä sektoria keskitulon maissa. Samalla Suomi voi näyttää kuuluvansa globaalia vastuuta kantavien ja ihmisoikeuksien toteutumista ajavien maiden joukkoon.

Jenni Porkka

Impact Academy: Yksi elämäni parhaimmista kokemuksista

Posted on by ssvadmin

Impact Academy: Yksi elämäni parhaimmista kokemuksista

Kansainvälinen “Branching Out: (re)connecting ideas” projekti käynnistyi 6. kesäkuuta 2018 Antwerpenissä, Belgiassa, joka oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Projekti oli osa Community Forum tapahtumaa, joka kokosi 35 nuorta 10 eri maasta oppimaan toisiltaan ja kehittämään jokaisen oman maan kansainvälistä vapaaehtoistyö toimintaa. Osallistuin tapahtumaan Suomen Somalia-verkoston nuorisohankeen Impact Academyn edustajana.

Helsingistä matkaan lähti minun lisäkseni kaksi muuta tyttöä, joihin sain tutustua jo muutamaa päivää ennen matkaamme Belgiaan. Matkaamme kohti Antwerpeniä kuului hauskoja sattumuksia, kuten muutaman tunnin majapaikkaamme etsiskely. Hauskinta tästä teki se, että olimme tien toisella puolella emmekä löytäneet sitä paikkaa! Eksymisen ansiosta otimme kuitenkin heti majapaikan lähiympäristön haltuun.

Community Forum inspiroi osallistujia uusien hankkeiden suunnitteluun ja tarjosi mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia muiden osallistujien kanssa, jotka työskentelevät samalla alla. Suurin osa osallistujista olivat nuoria, jotka työskentelevät pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa. Tämä foorumi mahdollisti sen, että he saivat jakaa kokemuksiaan ja esitellä heidän toimintaansa sekä tulevia projektejaan. Tämän lisäksi he jakoivat parhaita käytäntöjään ja menetelmiään pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelyyn. Foorumi tarjosi runsaasti tilaa jakamismenetelmille sekä helpotti kulttuurien välisen vuoropuhelun.

Saavuttuamme majapaikkaan oli jo myöhäinen ilta, emmekä ehtineet tavata muita osallistujia ja jäimme paitsi tutustumisleikistä, jonka muut olivat ehtineet tehdä. Olimme sen verran väsyneitä matkustamisesta, että menimme heti nukkumaan. Odotimme jännittyneenä mitä seuraava päivä tuo tulleessaan.

Päivän ohjelma alkoi aina yhteisellä aamiaisella, jonka jälkeen seurasi ohjelman seuraavat osiot. Ensimmäisen päivän vietimme tutustuen toisiimme ja esitellen jokaisen osallistujan meneillä olevan projektin. Tähän olin valmistautunut etukäteen tekemällä englannin kielisiä esitteitä nuorten vaikuttamisohjelma Impact Academysta.

Teimme opintovierailuja ja saimme tutustua paikallisiin toimijoihin. Vierailimme muun muassa alaikäisten pakolaisten yhteisökeskuksessa, jossa meille esiteltiin heidän toimintaa kahvi ja teen kupin äärellä.

Toinen vierailumme oli CURRANT-projektiin tutustuminen. Tämä projekti oli sinänsä mielenkiintoinen, sillä siinä edistettiin turvapaikanhakijoiden kotoututumista uuteen kotimaahansa. Projekti tarjosi kohtuuhintaisia asuntoja Antwerpenilaisille ja turvapaikanhakija nuorille, joissa he asuivat yhdessä. Menimme tutustumaan heidän toimintaan vierailemalla yhdessä asunnossa, jossa nuoret kertoivat heidän kokemuksistaan. Tämä projekti sai meidät suomalaiset osallistujat pohtimaan olisiko tällainen yhteisasuminen mahdollista myös Suomessa?

Koska kesäkuu oli muslimien päättyvää Ramadan paastokuukautta, Community Forumin viimeinen päivä huipentui yhteisellä iftarilla paikallisten kanssa. Iftar tarkoittaa ateriaa, joka tarjoillaan paaston päättyessä, auringon laskettua. Tämän yhteisen Iftar hetken järjesti paikallinen Al Ikram järjestö. Saimme auttaa heitä ruokaostosten teossa, pöytien järjestelyssä sekä niiden kattamisessa. Iftar hetki pidettiin paikallisen kirkon isolla pihalla, johon mahtui lähes 300 ruokailijaa. Tämä oli huippukokemus meille sekä Iftarin nuorimmille osallistujille, jotka saivat leikkiä meidän aiemmin tekemillä värikkäillä leijoilla.

Bostio Moalim

Kirjoittaja on osallistunut Impact Academy -ohjelmaan ja on työskentellyt Suomen Somalia-verkostossa