Somalian herkkä luonto uhattuna
Koillis-Afrikassa sijaitseva merenrantavaltio Somalia on Afrikan mantereen itäisin valtio. Kuuman ja kuivan ilmaston Somaliasta löytyy erilaisia luontotyyppejä. Merkittävimmät Somalian luontoa uhkaavat ympäristökysymykset ovat ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen.
Pohjoisessa metsiä ja runsaampaa kasvillisuutta, etelässä maatalousaluetta
Somalialla on rantaviivaa noin 2 700 kilometriä. Rannikon luonto on vaihtelevasti hiekkarantoja ja kallioisia rantatörmiä. Maan etelä- ja pohjoisosat eroavat luonnoltaan jonkin verran. Pohjoisosat ovat pinnanmuodoiltaan kukkulaisia sekä metsiä ja kasvillisuutta on enemmän kuin etelässä.
Somalian keski- ja eteläosat puolestaan ovat tasankoa. Maan eteläosissa virtaavat Shabeelle- ja Jubba-joet, jotka ovat maan ainoat pysyvät joet. Shabeelle-joki kuitenkin saattaa kuivana kautena kuivua joen loppupäästä eikä pääse laskemaan ympärivuotisesti mereen. Niiden lisäksi Somaliassa on lukuisia muita jokia, joissa virtaa vettä vain sadekausien aikaan. Pysyvien jokien sekä sopivien sademäärien ja maaperän ansiosta maan eteläosa on hedelmällistä aluetta maataloudelle.
Somalian ilmasto on kauttaaltaan kuuma ja kuiva. Sen ilmastolle ovat tyypillisiä myös epäsäännölliset sadekaudet. Sateiden ollessa poissa pidempään, seuraa kuivia kausia. Pitkiä kuivia kausia seuraa usein vakavia tulvia etenkin maan eteläosissa. Sadekausien epäsäännöllisyydestä huolimatta sade- ja kuivat kaudet vuorottelevat tavallisesti niin, että vuosi alkaa tammikuusta maaliskuulle kestävällä kuivalla kaudella, jota seuraa huhtikuusta kesäkuuhun kestävä sadekausi. Seuraava kuiva kausi kestää heinäkuusta syyskuuhun. Vuosi päättyy toiseen, mutta lyhyempään ja epäluotettavampaan, sadekauteen loka- ja marraskuussa.
Luonto on myös tärkeä toimeentulon lähde ihmisille Somaliassa. Maan keskeiset elinkeinot kotieläintalous ja maanviljely perustuvat luonnonvaroihin.
Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat keskeisiä ympäristöuhkia Somaliassa
Kuivana alueena Somalia on hyvin haavoittuvainen maaperän eroosiolle, epäsäännöllisten sadekausien aiheuttamille kuivuusjaksoille ja toisaalta myös rankkojen sateiden aiheuttamille tulville. Ilmastonmuutos lisää sadekausien epäsäännöllisyyttä ja sään ääri-ilmiöitä.
Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat toisiinsa linkittyviä ympäristöuhkia. Merkittävä osa Somalian väestöstä on riippuvaisia paimentolaisuudesta, karjankasvatuksesta tai maanviljelystä elinkeinonaan. Kuivuus ja karjan ylilaidunnus eli tilanne, jossa karjalaumat syövät ja tallaavat kasvillisuutta nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, johtaa maaperän kulumiseen ja aavikoitumiseen.
Kun mahdollisuudet harjoittaa karjankasvatusta tai maataloutta elinkeinona ovat monilla alueilla heikentyneet tai kokonaan hävinneet, ovat ihmiset turvautuneet puiden hakkaamiseen ja polttamiseen puuhiileksi hankkiakseen toimeentulonsa. Puuhiilen tuotanto on yksi metsäkatoa aiheuttava tekijä, joka pahentaa aavikoitumista entisestään. Puiden kaataminen lisää sekä kuivuutta että pahentaa tulvia. Kun puut kaadetaan, alueelle tulee vähemmän sadetta sekä puiden tuoma tuulensuoja ja varjo paahtavan auringon alla katoavat. Puiden juuret pitävät maaperää paikallaan ja imevät osan tulvavedestä. Ilman kasvillisuutta tulvavesi virtaa valtoimenaan ilman minkäänlaista kontrollia.
Aavikoitumista voidaan estää istuttamalla uusia kuivuutta kestäviä puita ja kasvillisuutta sekä pitämällä kotieläinten määrä sopivana suhteessa alueella laidunnukseen tarjolla olevaan kasvillisuuteen. Kasvillisuuden istuttamisen lisäksi maaperän kulumista voi ehkäistä erilaisilla viljelytekniikoilla, kuten peltometsäviljelyllä, jossa samalla alueella kasvatetaan sekä peltokasveja että puita. Myös uusien vesilähteiden perustaminen ja veden varastoinnin kehittäminen on tärkeää. Painetta puuhiilen tuottamiseen voi vähentää energiaa säästävien liesien käyttöönotolla ja kehittämällä vaihtoehtoisia tapoja toimeentulon hankkimiseen alueilla, joissa puuhiilen tuotanto on ainoita merkittäviä toimeentulon lähteitä.
Somaliassa vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ja sen aiheuttaman yhteiskunnallisen epävakauden vuoksi valtion ympäristöhallinnon kehittäminen on kuitenkin ollut haasteellista. Myös esimerkiksi toimivia luonnonsuojelualueita erilaisten mantereella ja rannikko- ja merialueilla sijaitsevien ekosysteemien suojelemiseksi on toistaiseksi vain vähän.
Kaisa Piirilä
Suomen Somalia-verkosto kumppaneineen on tarttunut ympäristöongelmien ehkäisyyn Somaliassa kahden ympäristöhankkeen voimin! Ympäristöhankkeet Sahansaho ja Ramaad vaikuttavat yhteensä kuudella hankepaikkakunnalla. Hankkeissa istutetaan puita, luodaan paikallisia ympäristökeskuksia ja tuetaan paikallista väestöä pitämään huolta elinympäristöstään lisäämällä heidän ympäristötietouttaan erilaisten koulutuksien ja seminaarien avulla.