Vapaus, vaikuttaminen ja diaspora – Bashe Ali 

 

Tämä teksti on osa Vapaus, Vaikuttaminen ja Diaspora -puheohjelmaa vuoden 2026 Maailma Kylässä -festivaalilta. Suomen Somalia-verkoston puheohjelmassa kolme somalitaustaista vaikuttajaa: Abdulkadir Mohamed Abdi, Bashe Ali ja Khadra Sugulle, käsittelivät diasporaidentiteettien ja vaikuttamisen tapojen moninaisuutta. Lue muut puheet täältä.

”Nuorten parissa mielenterveystyötä tekevänä asiantuntijana haluan tänään puhua kolmesta asiasta: vapaudesta, vaikuttamisesta ja diasporan kautta rakentuvasta identiteetistä. Ja lopuksi siitä, mitä tapahtuu, kun nämä yhdistyvät.

Mulle vapaus tarkoittaa sitä, että saan itse määrittää, kuka olen ja kuka haluan olla. Mun identiteetti rakentuu monesta asiasta yhtä aikaa: olen Suomen somalialainen, isä, futaaja, sillanrakentaja ja änkyttäjä. Ja vaikka en erityisesti tykkää puhua kaikkien edessä, sekin on osa sitä, kuka olen.

Mutta samalla on tärkeää ymmärtää, ettei identiteetti synny tyhjiössä.

Vaikka ihminen määrittelee itseään, ympäristö, yhteisö, normit ja muiden odotukset vaikuttavat jatkuvasti siihen, kuka kokee voivansa olla. Ja identiteetti myös muuttuu koko ajan — kokemusten, ihmisten ja elämänvaiheiden mukana.

Minulle jäi mieleen yksi päihdekasvatustunti vuodelta 2016. Kysyin nuorilta, millaisia rooleja heillä on arjessa.

Yksi nuori kertoi, että kotiin mennessä hississä tapahtuu aina muutos. Kun hissin ovet avautuvat, hän ottaa kodin roolin päälle — hiljaisen ja kuuliaisen pojan. Mutta koulussa hänestä tuli viihdyttäjä.

Hän sanoi miettivänsä jo koulumatkalla, mitä vitsejä heittäisi, jotta muut hyväksyisivät hänet. Aluksi vitsit toimivat — hän sai kavereiden ja jopa opettajien hyväksyntää. Mutta vähitellen tuli paine olla aina vielä hauskempi. Tavallaan hän koki, että pitää koko ajan kehittyä ja ylittää itsensä, jotta paikka porukassa säilyy. Lopulta vitsit menivät liian pitkälle ja syntyi iso väärinymmärrys kodin ja koulun välille. Se jäi mieleeni, koska siinä näkyi hyvin, miten paljon nuoret yrittävät sopeutua ympäristön odotuksiin ja löytää paikkaansa.

 

Normit, odotukset ja yhteisö vaikuttavat siihen, kuka nuori kokee voivansa olla. Jokainen nuori haluaa hyväksyntää. Ja se, kuka sinut hyväksyy, vaikuttaa siihen, kuka sinusta tulee. Siksi on tärkeää, että jokaisella nuorella on mahdollisuus kuulua. Esimerkiksi luokkayhteisöön niin, että opiskelijan identiteetti voisi olla yksi turvallinen osa sitä, kuka hän on — ei jotain, mitä pitää piilotella tai hävetä.

 

Mutta yritys olla sellainen kuin itsensä kokee, ei yksin riitä. Jos ympäristö ei muutu, yksilön vapaus jää rajalliseksi. Siksi toinen keskeinen asia on se, miten vaikutetaan ympäristöön ja rakenteisiin. Ja tässä kohtaa nousee tärkeä kysymys: kenellä on lupa vaikuttaa? Meidän pitää pystyä vaikuttamaan myös normeihin ja siihen yhteiseen puheeseen, joka määrittää, mitä pidetään mahdollisena.

 

Hyvä esimerkki tästä on tämä tapahtuma – Maailma kylässä. Se antaa tilaa ihmisille, joilla on diasporan kautta rakentunut identiteetti. Tilaa tulla näkyväksi, kuulluksi ja määritellä itse, keitä he ovat. Diasporan identiteetti ei ole helppo. Se tarkoittaa usein sitä, että elää kahden tai useamman maailman välissä ja joutuu jatkuvasti kysymään: kuka minä olen?

 

Mutta kun omaa identiteettiä rakentaa – ja kun yhteiskunta tukee sitä – se mahdollistaa jotain todella arvokasta.

Esimerkiksi mahdollisuus opiskella omaa äidinkieltä koulussa on ollut iso panostus suomalaiselta yhteiskunnalta. Se ei ole vain kielikysymys, vaan myös viesti siitä, että minut on nähty tässä yhteiskunnassa ja että saan olla tältä osin oma itseni.

 

Ja tämä on huomattu myös muissa diasporayhteisöissä — Suomen somalinuoria on usein kehuttu siitä, miten hyvin he osaavat omaa äidinkieltään.

Uskon, että sillä on ollut suuri merkitys identiteetin rakentumisessa. Moni omaa kieltään vahvasti osaava nuori on myös menestynyt Suomessa, noussut vaikuttajaksi ja rakentanut siltoja eri yhteisöjen välille. Ja uskon, että tulevaisuudessa tämä näkyy vielä enemmän myös diasporan omilla kentillä ja kansainvälisesti.

 

Silloin ihmiselle voi rakentua kyky toimia tässä monimutkaisessa maailmassa — ymmärtää erilaisia näkökulmia, yhdistää niitä ja rakentaa yhteyttä ihmisten välille. Ja juuri siksi tämä ei ole tärkeää vain yksilölle, vaan myös koko yhteiskunnalle. Myös meille täällä Suomessa.

Ja ehkä juuri siksi diaspora on mahdollisuus rakentaa maailmaa, jossa kukaan ei jää ulkopuolelle.”

 

 

Bashe Ali on mielenterveyden asiantuntija, Suomen somalialaisten liiton varapuheenjohtaja ja Suomen Somalia-verkosto ry:n jäsenjärjestöaktiivi. Hän näkee muutosvoimaa tasavertaisessa yhteistyössä ja vaikuttaa pehmein keinoin: olemalla läsnä, kuuntelemalla ja rakentamalla empatiaa.