Ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa – ja myös Helinä Rautavaaran museon ohjelmistossa

 

Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia ja sen vaikutukset näkyvät niin meillä Suomessa kuin kehittyvissä maissa ympäri maailmaa. Helinä Rautavaaran museo Espoossa käsittelee ilmastonmuutokseen liittyviä teemoja näyttelyissään ja tapahtumissaan tämän ja ensi vuoden ajan.

Tänä syksynä uusissa tiloissaan kauppakeskus Entressessä Espoossa avautunut Helinä Rautavaaran museo pureutuu ilmastoteemaan ensimmäiseksi Perun Mashco-Pirot Sademetsän kansa -näyttelyn kautta. Mashco-pirot ovat yksi Amazonin alueella elävistä alkuperäiskansoista, jotka elävät vapaaehtoisesti eristyksissä ulkomaailmasta. Lisääntyneet paineet alueen luonnonvarojen käyttöön ovat olleet näille kansoille keskeinen syy vapaaehtoiseen eristäytymiseen. Vuonna 2020 puolestaan museoon on tulossa esille Nepalin, Intian ja Indonesian alkuperäiskansoja käsittelevä valokuvanäyttely.

Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi myös museon pysyvää kokoelmanäyttelyä esitellään näyttelyopastuksissa ilmastonäkökulmasta.

– Kokoelmanäyttelyssä on esillä esineistöä ja aineistoa museon kokoelmasta, tällä hetkellä Länsi-Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Lähi-Idästä, Intiasta ja Somaliasta. Museolla on tulossa Yhteinen ilmasto -opastuksia, joissa oppaan mukana on myös kokemusasiantuntija. Hänellä on henkilökohtainen kosketus oman sukunsa tai ystäviensä kautta museossa esillä olevaan alueeseen ja sen ilmastokysymyksiin, yleisömanageri Taina Kilpelä kertoo.

Lisäksi museolla tullaan syksyn mittaan viettämään muun muassa kansainvälistä kulutuskriittistä teemapäivää ja tehdään arjen pieniä ilmastotekoja vaatehuoltoon liittyvässä työpajassa.

Kuva: Helinä Rautavaaran museo

Museossa näyttelyvalvojana työskentelevä Hassan Ali kertoo, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koettelevat ihmisiä hänen kotiseudullaan Etelä-Somaliassa, joka on maan parasta aluetta maanviljelyyn ja ruuantuotantoon.

– Etelä-Somaliassa viljellään paljon ruokaa, kuten riisiä ja hedelmiä. Alue on muuttunut kuivemmaksi. Tällä hetkellä Somaliassa on sadekausi eikä pahaa kuivuutta, mutta vuosi sitten alueella oli kuivempaa kuin nyt. Kuivuuden takia kotieläimet kuolivat, sillä niille ei ollut tarpeeksi ruohoa ravinnoksi. Siitä seurasi se, ettei ihmisillekään riittänyt ravintoa. Somalian hallitus joutui pyytämään ulkopuolista apua, Ali kertoo.

Museon kokoelmanäyttelyssä esillä oleva Somaliaa esittelevä osasto ei muun kokoelmanäyttelyn tavoin perustu maailmanmatkaaja Helinä Rautavaaran matkoillaan keräämiin mittaviin kokoelmiin. Sen sijaan Somalia-osasto on luotu paljolti yhteistyössä pääkaupunkiseudulla asuvien somalitaustaisten aktiivien kanssa. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi Mogadishu ennen ja nyt – kuvia ja runoja kaupungista -videoteos, jonka toteuttamisessa ovat olleet mukana Suomen Somalia-verkoston jäsenjärjestöt Suomi-Somalia Seura ja Vikes.

 

Yhteinen ilmasto -teema Helinä Rautavaaran museossa vuosina 2019-2020. Perun Mashco-Pirot Sademetsän kansa -näyttely esillä 2.2.2020 asti. Siltakatu 11, Espoo.

 

Kaisa Piirilä

 

Tietoa ja tarinoita Somaliasta – Somalia-verkoston lukuvinkit

Haluaisitko tutustua paremmin Somalian ja Somalimaan kulttuuriin ja historiaan? Tai tempautua kotisohvaltasi mukaan Afrikan sarven ihmisten tarinoihin? Entä millaista on somalidiasporan elämä Suomessa? Somalia-verkoston lukuvinkit auttavat näissä kysymyksissä. Tässä esitellyt kirjat ovat pääkaupunkiseudulla saatavilla Helmet-kirjastoista.

Tietokirjat

Ioan M. Lewis: Somalia ja Somalimaa: Kulttuuri, historia ja yhteiskunta

Somalitutkimuksen uranuurtajan Ioan M. Lewisin kirjoittama Somalia ja Somalimaa: Kulttuuri, historia ja yhteiskunta on tiivis, hiukan yli satasivuinen katsaus Somalian alueen yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, lähihistoriaan ja vuosikymmeniä jatkuneiden väkivaltaisten tapahtumien syihin ja seurauksiin. Kirjassa esitellään jonkin verran Somalian eri alueiden ihmisten kulttuuria, perinteitä ja elinkeinoja, mutta perusteellisimmin siinä käydään läpi eri klaanien suhteita toisiinsa sekä historian tapahtumia 1800-luvun lopun siirtomaavallasta 2000-luvun yrityksiin saada valtioon aikaiseksi rauha ja toimiva hallinto. Somaliassa asuvilla klaaneilla ja niiden suhteilla toisiinsa on ollut merkittävä vaikutus maan historian tapahtumiin, vaikka eri aikakausina klaanien merkitystä on toisinaan pyritty häivyttämään valtion politiikasta.

Ioan M. Lewis (1930-2014) tutki pitkällä urallaan muun muassa Afrikan sarven aluetta ja islamin ja perinteisten yhteisöjen välisiä suhteita. Marja Tiilikainen kirjoittaa teoksen jälkisanoissa, että Lewis korosti Somaliaa koskevissa analyyseissaan erityisesti sukulaisuuden ja klaanijärjestelmän merkitystä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa järjestelmässä ja näki klaanijärjestelmän säilyneen melko muuttumattomana. Toiset tutkijat ovat kritisoineet tätä näkemystä ja esittäneet, että todellisuudessa klaanijärjestelmä on muuttunut muun yhteiskunnallisen muutoksen mukana ja että muut sosiaaliset ja poliittiset järjestelmät olisivat ainakin joillain alueilla olleet klaanijärjestelmää tärkeämpiä.

Lewis myös tukee kirjassa avoimesti Somalimaan itsenäistymistä, mikä aiheutti kirjan ilmestyessä kohun joidenkin Somalian yhtenäisyyttä kannattavien somalien keskuudessa. Somalimaa on julistautunut itsenäiseksi valtioksi, mutta sitä ei ole tunnustettu kansainvälisesti. Kirjassa annetaan tunnustusta Somalimaan kansalaisyhteiskunnasta liikkeelle lähteneelle rauhanprosessille ja hallinnon muodostamiselle, joka toteutui nopeammin ja sujuvammin kuin vastaavat pyrkimykset Somalian puolella.

Yusuf M. Mubarak, Eva Nilsson & Niklas Saxèn: Suomen somalit

Suomen somalit -kirjan tekijäkolmikko Mubarak, Nilsson ja Saxén pyrkivät kirjassaan tekemään tunnetummaksi Suomen yhteen suurimmista kielivähemmistöistä kuuluvien somalien kulttuuria ja elämää. Tutkimusten ja tilastojen lisäksi kirja perustuu 75 Suomessa elävän somalitaustaisen henkilön haastatteluihin, jotka ovat kirjassa keskeisessä osassa. Haastatellut somaliyhteisön jäsenet kertovat omin sanoin saapumisestaan ja sopeutumisestaan Suomeen, jotkut jo 1990-luvulla ja toiset myöhemmin 2000-luvun puolella, sekä arjestaan ja suhteistaan valtaväestöön Suomessa.

Eri aihepiireistä keskustellaan kirjassa laajasti Suomeen muuttamisesta, koulutuksesta ja työnhausta aina juhlaperinteisiin, ruokakulttuuriin ja perhe-elämään asti. Parhaina asioina Suomessa nähdään turvallisuus, terveydenhuolto ja koulutus. Toisaalta vaikea kieli ja vähäiset yhteydet sulkeutuneena näyttäytyvään valtaväestöön tuovat haasteita suomalaisessa yhteiskunnassa elämiseen. Näkemykset Suomesta, suvun kotimaasta ja kahden kulttuurin vaikutuspiirissä elämisestä ovat myös erilaisia riippuen henkilön iästä ja siitä, milloin on muuttanut Suomeen vai onko syntynyt täällä. Esimerkiksi kokemukset työnhausta tai ystävyyssuhteiden solmimisesta valtaväestöön kuuluvien kanssa eroavat haastateltujen kesken. Vaikka yhteisöllä onkin omat yhdistävät asiansa, ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä – ja myös toivoisivat voivansa olla julkisuudessa yksilöitä koko yhteisönsä edustajan sijaan. “Kaikki sormet ovat eripituisia, vaikka ovat samassa kädessä”, kuten Somaliassa sanotaan.

Kaunokirjallisuus

Nura Farah: Aavikon tyttäret & Aurinkotyttö

Suomen ensimmäinen somalikirjailija Nura Farah käsittelee kirjoissaan naisten ja tyttöjen asemaa somalialaisessa yhteiskunnassa. Hänen esikoiskirjansa Aavikon tyttäret ilmestyi vuonna 2014 ja esikoiskirjan tarinaa jatkava Aurinkotyttö keväällä 2019. Täältä voit lukea esittelyn Aurinkotytöstä. Kirjoissa seurataan isoäiti Fatiman tyttären Khadijan ja myöhemmin Khadijan oman tyttären Shamsun elämää aavikon paimentolaisyhteisöissä. Khadijan ja Shamsun tarinassa kuljetaan 1950-luvulta 1970-luvulle. Näinä vuosikymmeninä koetaan muun muassa Somalian itsenäistyminen ja paimentolaisyhteisötkin tavoittava lukutaitokampanja. Sekä Khadijalla että Shamsulla on unelmia, jotka ovat ristiriidassa perinteisessä yhteisössä naisiin kohdistuvien odotusten kanssa. He joutuvat taistelemaan yhteisönsä asettamaa naisen asemaa vastaan, eikä näissä taisteluissa voi saavuttaa kuin pieniä voittoja. Vaikka Khadija lopulta hyväksyy asemansa vaimona ja äitinä paimentolaisyhteisössä, hän toivoo tyttärelleen erilaista tulevaisuutta.

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

Brittiläis-somalialaisen Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha sijoittuu vuoteen 1987, jolloin Somalian diktatuuri on kaatumaisillaan ja valtio ajautumassa sisällissotaan. Tulevien sotatoimien uhka on aistittavissa kuivan sisämaan kaupungissa Hargeisassa, jossa kolmen erilaisen naisen tarinat risteävät. Pakolaisleiriltä karannut orpotyttö Deqo yrittää pärjätä kaupungissa ja haaveilee perheestä. Upean hedelmätarhan ympäröimässä talossa asuva leski Kawsar makaa sängyssään toipumassa pahoinpitelystä ja muistelee menetettyjä läheisiään. Nuori sotilas Filsan on muuttanut Hargeisaan uransa vuoksi, mutta haikailee takaisin rannikon kotikaupunkiinsa Mogadishuun. Filsan saa pian huomata, ettei sotilasura ole sitä, mitä hän on odottanut. Kadotettujen hedelmätarhan tarina on raaka, mutta vetävästi ja kauniisti kirjoitettu. Sen hahmoja ajaa loputon selviytymisen halu läpi vähitellen synkkenevän poikkeustilan ja lopulta sotatilan kaoottisuuden.

 

Kaisa Piirilä

 

Bado ry eli Bado on vuodesta 2003 toiminut kansalaisjärjestö, joka auttaa monikulttuurisia nuoria. 

Bado myös järjestää nuorille paljon tapahtumia. Se on nuorisotalo monikulttuurisille nuorille. Bado on myös pitänyt monta kulttuurisia tapahtumia.

 

Badon toiminnat ovat tarkoitettu sekä tytöille, että pojille .Bado on  poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö. Kuka tahansa voi olla jäsen.

Bado etsii syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja auttaa heitä kasvamaan rakentavaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.He tekevät  yhteistyötä kiinteästi myös muun muassa poliisin, nuorten

vanhempien, itähelsinkiläisten yrittäjien ja monien erilaisten yhdistysten kanssa. Kävin itse haastattelemassa yritystä näytti siltä että he haluavat nuorille paljon erilaista tekemistä.

 

Fadwa

17-vuotias Abdi tasapainoilee kaveriporukkansa ja perheen odotusten välillä norjalaisessa nuortensarjassa

 

17 – sytten -sarja kertoo 17-vuotiaasta Abdista, joka asuu Oslossa. Hän asuu kotona äitinsä, isoveljensä ja pikkuveljensä kanssa. Abdilla on hyvin läheiset välit isoveljeensä. Hänen paras kaverinsa Emran saa Abdin yleensä hankaluuksiin. Abdi ja hänen kaverinsa viettävät paljon aikaa koripallokentällä ja bileissä. 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa keskimmäisenä on päähenkilö Abdi ja muut kuvassa ovat Abdin läheisiä kavereita ja sivuhenkilöitä. Kuva: https://tvguide.vg.no/program/sytten-17 

Sarjan on tehnyt Marte Sunde Härter. Hän on myös Skam-sarjan käsikirjoittaja. Molemmat nuortensarjat kuuluvat Norjan yleisradion tuotantoon. Suomessa sarja on Ylellä katsottavissa. Skam sijoittuu Oslon vauraammalle alueella ja 17 – sytten itään.

Sytten-sarjan tapahtumat sijoittuvat 17 päivälle ja jaksoja on myös yhtä paljon. Sarjan tapahtumapaikka on oslolainen Stovnerin kaupunginosa. Teemana on nuoruus, ystävyys ja vapaus. 

Abdin äidin huoli kasvaa entisestään, kun poliisit tuovat Abdin kotiin hänen jäätyään kiinni kannabiksen hallussapidosta. Abdi haluaa olla äidilleen mieliksi ja kunnioittaa perinteitään, mutta myös nauttia nuoruudestaan ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. Koulukaan ei suju Abdilta kauhean hyvin. Hänelle on erittäin haastavaa pitää kaksi hyvin erilaista kulttuuria tasapainossa elämässään. Äiti oli aikaisemmin huolissaan Abdista, koska hän tiesi entuudestaan Abdin käyttävän huumeita, mutta luuli hänen lopettaneen. Abdin äiti vaatii häneltä, että hän kävisi koulussa ja lopettaisi huumeiden käytön. 

Mielestäni sarja on erittäin hyvä ja minä nuorena maahanmuuttajana voin samaistua siihen, koska se on kuvattu nuorten näkökulmasta ja 17 – syttenissä tapahtuu asioita, jotka näkyvät nuorten elämässä, kuten varastelu, huumeiden käyttö ja hankaluuksiin joutuminen poliisin kanssa.

Sarja on hyvin realistinen ja se kertoo nuorten näkökulmasta miten asiat oikeasti ovat. Sarja herätti minussa sellaisen tunteen, että me kaikki elämme samaa elämää, mutta vain eri kodeissa. En itse katso kauheasti sarjoja, mutta tämä oli katsomisen arvoista. Pidin sarjan pituudesta. Se oli lyhyt ja mielenkiinto vain kasvoi jaksojen edetessä. Suosittelen sarjaa muille ja varsinkin nuorille. Sarjasta tehdään myös toinen tuotantokausi. 

 

Safia 

Somalia-verkoston kouluvierailut saavat jatkoa!

Vaikka puhe vuoden 2015 pakolaiskriisistä on laantunut, pakolaismäärät maailmalla jatkavat edelleen nousuaan. Samaan aikaan maahanmuuttajataustaiset kohtaavat valtavasti rasismia ja vihapuhetta. Suomessa asuu esimerkiksi noin 20 000 somalitaustaista ihmistä, jotka muodostavat Suomen kolmanneksi suurimman vähemmistöryhmän. Kuitenkin Somalian ja Afrikan sarven kehityskysymykset ja muuttamisen syyt ovat hyvin vieraita suurimmalle osalle suomalaisista. Tietoa ja ymmärrystä pakolaisuudesta ja kehityskysymyksistä tarvitaan entistä enemmän rasismin ja vihapuheen kitkemiseksi.

Suomen Somalia-verkosto on tarttunut haasteeseen levittää tätä äärimmäisen arvokasta tietoa sekä pakolaistausten omia kokemuksia maahanmuutosta ja sen syistä. Pakolaisuus, kestävä kehitys ja Agenda 2030 tulevat tutuiksi nuorille – alakoulusta lukioon ja ammattikouluun – pakolaistaustaisten kouluvierailijoiden henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Nuorisolta tieto taas leviää vanhemmille sukupolville. Somalia-verkosto sai ulkoministeriön myöntämää viestintä- ja globaalikasvatustukea (VGK) vuosina 2019-2020 toteutettavaan kouluvierailuhankkeeseen, joka seuraa vuosina 2017-2018 käynnissä olleen kouluvierailuhankkeen jalanjälkiä entistä ehompana!

Edellinen VGK-hanke painottui kouluvierailuihin peruskouluissa ja lukioissa sekä ajantasaisen ja laadukkaan tiedon jakamiseen Afrikan sarvesta, pakolaisuuden juurisyistä ja kehityskysymyksistä. Koska hankkeelle osoittautui olevan vieläkin laajempaa kysyntää, Somalia-verkosto kumppaneineen päätti jatkaa hanketta ja laajentaa sen kohderyhmää. Ensi syksystä alkaen vierailuja tehdään peruskoulujen ja lukioiden lisäksi ammattikouluissa. Onhan ammattiin opiskelevilla nuorilla yhtäläinen oikeus oppia lisää kestävästä kehityksestä ja pakolaisuudesta kuin lukiota käyvillä ikätovereillaan. Lisäksi toiminta laajenee suomenkielisestä kohderyhmästä ruotsinkielisiin kouluihin. Globaalikasvatus on tärkeää aivan jokaiselle nuorelle, jotta heillä on paremmat eväät toimia globaalissa maailmassa, ymmärtää erilaisia ihmisiä ja pakolaisuuden juurisyitä sekä kasvaa aktiivisiksi kansalaisiksi. Esimerkiksi rasismia ja vihapuhetta ei kitketä pois, jos puolet nuorista rajataan vierailujen ja tiedon levittämisen ulkopuolelle. Nykypäivän nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä ja vaikuttajia!

Kouluvierailuilla oppilaat ovat osallistuneet aktiivisesti keskusteluun ja opetukseen jatkamalla aloitettua tarinaa pienissä ryhmissä! Näin oppilaat pääsivät pohtimaan kehityskysymyksiä yhdessä ja omista näkökulmistaan. Tarinoiden jatkeeksi oppilaat loivat luovia ja erilaisia still-kuvia, jotka jäivätkin hankkeesta parhaiten mieleen verkoston entiselle kouluvierailuhankekoordinaattorille Abdirahim Sufille. Tarinallistamista pidettiin erinomaisena opetusmenetelmänä niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa. Niinpä myös jatkohankkeessa tarinallistaminen ja oppilaiden osallistaminen opetukseen jatkuu!

Kouluvierailujen palautteen mukaan kuulijat heräsivät miettimään pakolaisuutta ja kehitysyhteisyötä uusista näkökulmista mustavalkoisen ajattelun sijaan. Kouluvierailijoiden henkilökohtaiset tarinat ja heidän kohtaaminen kosketti nuoria ja antoi nuorille eväitä suvaitsevaan ja kriittiseen ajatteluun globaalissa mittakaavassa. Oppilaat olivat innokkaita kyselemään Sufilta mielenkiintoisia kysymyksiä sekä pakolaisuudesta että Sufin omasta elämästä. Koululaisten palautteesta kävi ilmi, että useat heistä eivät edes tienneet etukäteen, mikä on Afrikan sarvi ja missä se on. Nuoret omien sanojensa mukaan oppivat mitä pakolaisuus on, mikä Somaliassa on ajanut ihmiset pois kotikonnuiltaan sekä miten kannattaisi jatkossa toimia sekä rasismin että pakolaisuuden ehkäisemiksi. Vertailemalla Suomea ja Somaliaa, nuoret näkivät sekä mahdollisuuksia että puutteita molemmissa maissa. Yksi oppilas jopa oppi ”arvostamaan kaikkia ihmisiä”! Koululaisten mielestä vierailujen parasta antia oli kuitenkin kuulla mielenkiintoisia tarinoita kouluvierailijoilta itseltään. Yksi kouluvierailu ei tietenkään pysty tarjoamaan kaikkea mahdollista tietoa nuorille, ja monet olisivatkin halunneet tietää lisää Somaliasta, alueen luonnosta ja kuivuudesta sekä millaista siellä on nyt. Kouluvierailijoiden henkilökohtaiset tarinat jäivät mieleen sekä oppilaille että opettajille. Koululaiset selkeästi tarvitsevat sekä janoavat lisää tietoa pakolaisuudesta, Afrikan sarvesta ja kehityskysymyksistä! Sufille tärkein asia hankekoordinaattorina olikin saada ” mahdollisuus tutustua ja vaikuttaa tuhansiin nuoriin oppilaisiin ympäri Suomea, heidän asenteisiinsa pakolaisia kohtaan ja minäkuvan luomiseen Somaliasta ja ylipäätään Afrikasta.”

Useat maahanmuuttajataustaiset nuoret uskaltautuivat hankkeen ansiosta kysymään omilta vanhemmiltaan heidän pakolaistarinastaan, josta ei ehkä ollut aiemmin puhuttu avoimesti. Nuorille avautui rohkeuden kautta tie penkoa omia juuriaan ja rakentaa omaa identiteettiään. Omien juurien ymmärtäminen ja oman identiteetin rakentaminen onkin äärimmäisen tärkeää. Jokainen yksilö voi kokea olevansa vaikkapa suomalainen, somalialainen, Suomen-somalialainen, eurooppalainen, maailmankansalainen tai kaikki nämä yhtä aikaa. Identiteetti on kuin palapeli, joka täytyy koota omia, itsestä oikealle tuntuvia, arvoja ja toimintatapoja yhdistelemällä.

Opettajat pitivät oppilaiden ja pakolaistaustaisen kouluvierailijan kohtaamista äärimmäisen tärkeänä! Globaalin pakolaisuustilanteen tuominen lähelle teki pakolaisuudesta konkreettisempaa sekä laajensi ymmärrystä ja avarakatseisuutta. Henkilökohtaisten tarinoiden kautta oppilaille konkretisoitui mikä/kuka on pakolainen. Pakolaisuus oli monille oppilaille vain harmaa käsite ennen vierailua ja kohtaamista. Lisäksi tuntien toiminnallisuus sai opettajien mukaan oppilaat ajattelemaa pakolaisuutta ja sen juurisyitä entistä enemmän. Tekemällä ja eläytymällä toisen ihmisen rooliin nuoret toivat pakolaisuuden entistä lähemmäs itseään mielikuvituksen avulla.

Yleisesti kouluissa Afrikka nähdään todella mielenkiintoisena ja uutena alueena oppia lisää – mutta koko Afrikan manner jää vähemmälle huomiolle koulujen opetuksen keskittyessä muualle. Vaikka opettajilla riittäisi tietotaitoa puhua pakolaisuuden juurisyistä ja kehitysyhteistyöstä, useimmat eivät pysty kuvailemaan oppilaille, millaista on olla pakolaisena uudessa kotimaassa. Vaikka pakolaisuus ja muuttoliike on monille nykyään arkipäivää, rakentavaa keskustelua siitä ei ole tarpeeksi yhteiskunnassamme. Muuttoliikkeeseen liittyvän tiedon jakaminen olisi äärimmäisen tärkeää vihapuheen ja rasismin kitkemiseksi.

Tähän kysyntään Suomen Somalia-verkosto pystyy kuitenkin vastaamaan, koska verkostolta ja jäsenjärjestöiltä löytyy valtavasti tietoa jaettavaksi eri ikäisille ja taustaisille kuulijoille. Joten, nyt kaikki opettajat miettimään kouluvierailuja ensi lukuvuodeksi Somalia-verkoston uuden hankkeen merkeissä! Laitetaan hyvä kiertämään, ehkäistään rasismia ja opitaan ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä. Meistä jokaisen on heittäydyttävä mukaan luomaan parempaa ja ymmärtäväisempää huomista!

Jenni Porkka