Suomen Somalia-verkosto toteutti syksyn 2019 aikana keskustelutilaisuuksista ja haastatteluista koostuneen Dialogiprosessi-hankkeen. Sen tarkoituksena oli tuoda diasporien jäseniä yhteen ja kartoittaa heidän näkemyksiään diasporien mahdollisuuksista osallistua taustamaidensa rauhan rakentamiseen ja jälleenrakennukseen. Hanke keskittyi Suomen afgaani-, somali-, irakilais- ja syyrialaisdiasporaan, ja sen rahoittajana toimi Euroopan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto.
Hankkeen puitteissa järjestettiin sekä keskustelutilaisuus afgaanidiasporan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin liittyen että Suomen irakilaista ja syyrialaista diasporaan (mukaan luettuna kurdit) käsittelevä keskustelutilaisuus. Lisäksi hanke oli osana suurempaa Euroopan somalidiasporalle suunnattua EUROSOM 2019 –foorumia, jossa keskusteltiin muun muassa diasporaan liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista, naisista muutoksentekijöinä ja nuorten roolista diasporassa. Suomen Somalia-verkoston osana Dialogiprosessia laatima kirjallinen selvityksen Sillanrakentajat – diasporan rooli Somalian ja Afrikan sarven kehityksessä tuloksia esiteltiin EUROSOM:n aikana. Selvitys on luettavissa ja ladattavissa maksutta täällä.
Keskustelutilaisuudet ja seminaarit olivat antoisia, ja niissä nousivat esille diasporan vastuut niin taustamaata kuin asuinmaatakin kohtaan. 28.10.2019 järjestetyssä Afganistan, nuoret ja vaikuttaminen -keskustelutilaisuudessa korostettiin diasporan vastuuta Afganistanin jälleenrakentamisesta. Diasporan nuorten taitoja pidettiin suuressa arvossa, samaten kuin suomalaista koulutusjärjestelmää, jonka mallin viemisestä Afganistaniin keskusteltiin. Huoli turvallisuustilanteesta nousi kuitenkin esille, ja osa puhujista koki, että maassa tulisi ensin olla rauhallisempaa ennen kuin diasporan nuorten lähtö jälleenrakennustyöhön voi tuottaa hedelmää. Asekaupasta ja sen tyrehdyttämisestä puhuttiin jo heti tilaisuuden alussa ja eräs henkilö painotti, että diasporan edustajien tulisi painostaa ulkovaltoja lopettamaan asekauppa sodan osapuolille.
Kaikissa tilaisuuksissa keskusteltiin myös diasporan edustajien, erityisesti Suomessa kasvaneiden diasporanuorten, identiteeteistä ja haastavasta asemasta kahden kulttuurin parissa. Tämä oli erityisesti somalidiasporaa puhuttava aihe. Keskustelussa kuvattiin tilanne, jossa somalidiasporan nuoria ei pidetä Suomessa suomalaisina, vaikka he olisivat siellä syntyneet ja kasvaneet, eikä Somaliassa somaleina. Eräs nuori puhuja kiteytti kuitenkin, että hänen mielestään hänen suomalaisuutensa ja somaliuutensa ovat ennen kaikkea rikkaus. Somalidiasporasta puhuttaessa nuoressa sukupolvessa nähtiin yleensäkin paljon toivoa, sillä Suomessa kasvaneet nuoret eivät kanna samaa taakkaa kuin sotaa paenneet vanhempansa.
Kaikissa diasporakeskusteluissa tuli jollakin tapaa esille, etteivät diasporat ole niin homogeenisiä ja yhtenäisiä ryhmittymiä kuin kantaväestö usein luulee. Irakilaista ja syyrialaista diasporaa käsittelevässä tilaisuudessa huomautettiin, että joskus diasporan jäseniä yhdistää ennemmin elämäntilanne ja kohtelu Suomessa kuin lähtömaan kansalaisuus tai yhteinen kieli. Työ- ja kouluttautumismahdollisuuksien parantamista korostettiin. EUROSOM:ssa pyrkimys diasporan yhtenäisyyteen ja yhteistyöhön tuli kuitenkin vahvasti esille, vaikka tekemistä siihen liittyen riittää. Suomen Somalia-verkosto voi olla iloinen siitä, että se edistää juuri tätä päämäärää tuomalla yhteen eri diasporatoimijoita Suomessa ja diaspora- sekä paikallisia toimijoita Somaliassa.
Katri Olkkonen
Kirjoittaja toimi Dialogiprosessi-hankkeessa vapaaehtoisena
