Vapaus, vaikuttaminen ja diaspora – Khadra Sugulle

Tämä teksti on osa Vapaus, Vaikuttaminen ja Diaspora -puheohjelmaa vuoden 2026 Maailma Kylässä -festivaalilta. Suomen Somalia-verkoston puheohjelmassa kolme somalitaustaista vaikuttajaa: Abdulkadir Mohamed Abdi, Bashe Ali ja Khadra Sugulle, käsittelivät diasporaidentiteettien ja vaikuttamisen tapojen moninaisuutta. Lue muut puheet täältä.

Kuuluminen ei tarvitse selittämistä  

Kun puhumme vapaudesta, ajattelemme usein suoraan suuria asioita. Lakeja, oikeuksia ja historiaa.

Perustuslain 12§ mukaan jokaisella on sananvapaus: sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Minulle vapaus on kuitenkin ollut jotain paljon pienempää tai ei välttämättä edes pienempää, mutta ainakin paljon konkreettisempaa.

Se on ollut hetki, jolloin olen saanut sanoa ääneen ajatuksen, joka ei ehkä ole ollut täydellinen. Se on ollut hetki, jolloin en ole joutunut valitsemaan puoliani.

Näistä hetkistä ensimmäisenä tulee mieleen tilanteet, joissa olen ollut mediahaastatteluissa mm. Huomenta Suomen -aamuissa ja minulta on kenties odotettu selkeää, napakkaa vastausta, mutta olen sen sijaan pysähtynyt ja sanonut ääneen todellisuuden olevan paljon ristiriitaisempaa. Tilanteet, joissa olen joutunut toteamaan kahden asian voivan olla totta samaan aikaan. Iän ikuinen huivikeskustelu voi olla tästä hyvä esimerkki.

Vapaaehtoisesta valinnasta puhuttaessa on hyvä tiedostaa, että kaikki eivät välttämättä ole samalla tavalla etuoikeutettuja. On kuitenkin myös myytti, että huivi olisi aina jokaisen kohdalla pakko. Keskustelut eivät voi aina olla täysin mustavalkoisia ja olen voinut todeta samaan aikaan pakottamisen olevan väärin, mutta yleistämisen kaventavan vapaaehtoisen sananvapautta.

Vapaus vaikuttaa omana itsenään tarkoittaa minulle sitä, ettei tarvitse riisua identiteettiään osallistuakseen yhteiskuntaan. Olen syntynyt ja kasvanut Suomessa, mutta olen myös somalialaistaustainen. Suomessa elää kymmeniä tuhansia somalialaistaustaisia ihmisiä ja minä olen vain yksi heistä. Itse en koe olevani puoliksi kumpaakaan, mutta kuitenkin koen olevani jokseenkin molempia. Ja silti minusta tuntuu, että minun pitäisi selittää itseäni ja valita jokin lokero, jotta jonkun toisen olisi helpompi ymmärtää minua.

Diasporassa kasvaessa oppii nopeasti lukemaan huonetta. Milloin olla hiljaa, milloin olla kiitollinen, milloin olla “hyvä esimerkki”. Mutta vaikuttaminen ei synny täydellisyydestä. Se syntyy keskeneräisyydestä. Se syntyy siitä, että sanoo: “Tämä ei ole kokemukseni. Se ei ole kaikkien kokemus. Mutta se on totta.”

Kirjoittaminen on ollut minulle tapa vaikuttaa. Kirjoittaminen ei huuda, se ei keskeytä ja se antaa tilaa. Voi istua alas, lukea rauhassa, pohtia yksin ja ehkä myöhemmin jopa yhdessä. Kirjoittaminen on ollut minulle vapauden harjoittelua. Olen kirjoittanut silloin, kun keskustelu on tuntunut liian kapealta ja olen halunnut sanoittaa jotain, mikä ei mahdu valmiisiin vastauksiin. Olen kirjoittanut erityisesti niinä hetkinä, kun olen kokenut jonkin olennaisen jäävän sanomatta ja olen halunnut päästä tämän sanoittamaan omasta näkökulmastani vielä selkeämmin. Olen kirjoittanut ihan vain itselleni, mutta myös blogeihin ja sosiaalisen median alustoilleni. Mielipidekirjoitukset ovat minulle hyvin tärkeitä ja kerran omani julkaistiin myös Helsingin Sanomissa.

Muutos ei ole koskaan ollut nopeaa eikä se ole ollut helppoa. Riittämättömyyden tunne on monesti läsnä. Tunne siitä, että oma vaikutus on liian pieni kalvaa. Tunne siitä, että sanat putoavat kuin hiekanjyvät mereen on suuri. Mutta jos kukaan ei kylvää niitä hiekanjyviä, ei koskaan synny rantaa.

Rakenteet vaikuttavat siihen, kuka saa puhua ja kuka ei. Tai niin ne yrittävät ainakin. Media, politiikka ja odotukset. Rakenteet näkyvät myös siinä, kuinka meidät luetaan usein yksinkertaistaen ja lokeroiden, vaatimalla selkeyttä silloinkin, kun todellisuus on monimutkaisempi. Esimerkiksi naisena, vähemmistöä edustavana tai tiettyyn uskontoon liitettynä sinusta tehdään helposti yksi tarina, vaikka todellisuudessa tarinoita on monia.

Rakenteet eivät ole kuitenkaan muuttumattomia. Ne muuttuvat juuri silloin, kun emme suostu yksinkertaistumaan. Ne muuttuvat silloin, kun joku rikkoo oletuksia ja puhuu tavalla, joka ei mahdu yhteen valmiiseen lokeroon.

Sinulle, joka tätä luet haluan sanoa: sinun ei tarvitse olla täydellinen edustaja eikä tarvitse kantaa koko yhteisöä harteillasi. Sinun ei tarvitse valita. Voit olla molempia, voit olla ristiriitainen ja voit olla vielä etsimässä. Silti sinulla on oikeus vaikuttaa.

Kannattaa toivoa, vaikka saa ja pitääkin olla kriittinen. Vapaus vaikuttaa omana itsenään ei tarkoita, että kaikki kuuntelevat heti. Se tarkoittaa, että sinä puhut silti. Ja joskus se riittää.

Khadra Sugulle on terveydenhoitaja ja aktivisti. Hän ottaa kantaa yhteiskunnallisesti ajankohtaisiin aiheisiin somessa, perinteisessä mediassa sekä järjestötyössä. Hänelle kirjoittaminen on sekä tapa vaikuttaa että keino jäsennellä omia ajatuksia. Tämä teksti on julkaistu myös hänen Substack -kanavallaan ja muita hänen kirjoituksiaan voit lukea hänen Erilaisesti samanlainen -blogistaa.