Ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa – ja myös Helinä Rautavaaran museon ohjelmistossa

 

Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia ja sen vaikutukset näkyvät niin meillä Suomessa kuin kehittyvissä maissa ympäri maailmaa. Helinä Rautavaaran museo Espoossa käsittelee ilmastonmuutokseen liittyviä teemoja näyttelyissään ja tapahtumissaan tämän ja ensi vuoden ajan.

Tänä syksynä uusissa tiloissaan kauppakeskus Entressessä Espoossa avautunut Helinä Rautavaaran museo pureutuu ilmastoteemaan ensimmäiseksi Perun Mashco-Pirot Sademetsän kansa -näyttelyn kautta. Mashco-pirot ovat yksi Amazonin alueella elävistä alkuperäiskansoista, jotka elävät vapaaehtoisesti eristyksissä ulkomaailmasta. Lisääntyneet paineet alueen luonnonvarojen käyttöön ovat olleet näille kansoille keskeinen syy vapaaehtoiseen eristäytymiseen. Vuonna 2020 puolestaan museoon on tulossa esille Nepalin, Intian ja Indonesian alkuperäiskansoja käsittelevä valokuvanäyttely.

Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi myös museon pysyvää kokoelmanäyttelyä esitellään näyttelyopastuksissa ilmastonäkökulmasta.

– Kokoelmanäyttelyssä on esillä esineistöä ja aineistoa museon kokoelmasta, tällä hetkellä Länsi-Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Lähi-Idästä, Intiasta ja Somaliasta. Museolla on tulossa Yhteinen ilmasto -opastuksia, joissa oppaan mukana on myös kokemusasiantuntija. Hänellä on henkilökohtainen kosketus oman sukunsa tai ystäviensä kautta museossa esillä olevaan alueeseen ja sen ilmastokysymyksiin, yleisömanageri Taina Kilpelä kertoo.

Lisäksi museolla tullaan syksyn mittaan viettämään muun muassa kansainvälistä kulutuskriittistä teemapäivää ja tehdään arjen pieniä ilmastotekoja vaatehuoltoon liittyvässä työpajassa.

Kuva: Helinä Rautavaaran museo

Museossa näyttelyvalvojana työskentelevä Hassan Ali kertoo, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koettelevat ihmisiä hänen kotiseudullaan Etelä-Somaliassa, joka on maan parasta aluetta maanviljelyyn ja ruuantuotantoon.

– Etelä-Somaliassa viljellään paljon ruokaa, kuten riisiä ja hedelmiä. Alue on muuttunut kuivemmaksi. Tällä hetkellä Somaliassa on sadekausi eikä pahaa kuivuutta, mutta vuosi sitten alueella oli kuivempaa kuin nyt. Kuivuuden takia kotieläimet kuolivat, sillä niille ei ollut tarpeeksi ruohoa ravinnoksi. Siitä seurasi se, ettei ihmisillekään riittänyt ravintoa. Somalian hallitus joutui pyytämään ulkopuolista apua, Ali kertoo.

Museon kokoelmanäyttelyssä esillä oleva Somaliaa esittelevä osasto ei muun kokoelmanäyttelyn tavoin perustu maailmanmatkaaja Helinä Rautavaaran matkoillaan keräämiin mittaviin kokoelmiin. Sen sijaan Somalia-osasto on luotu paljolti yhteistyössä pääkaupunkiseudulla asuvien somalitaustaisten aktiivien kanssa. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi Mogadishu ennen ja nyt – kuvia ja runoja kaupungista -videoteos, jonka toteuttamisessa ovat olleet mukana Suomen Somalia-verkoston jäsenjärjestöt Suomi-Somalia Seura ja Vikes.

 

Yhteinen ilmasto -teema Helinä Rautavaaran museossa vuosina 2019-2020. Perun Mashco-Pirot Sademetsän kansa -näyttely esillä 2.2.2020 asti. Siltakatu 11, Espoo.

 

Kaisa Piirilä

 

Somalian herkkä luonto uhattuna

Koillis-Afrikassa sijaitseva merenrantavaltio Somalia on Afrikan mantereen itäisin valtio. Kuuman ja kuivan ilmaston Somaliasta löytyy erilaisia luontotyyppejä. Merkittävimmät Somalian luontoa uhkaavat ympäristökysymykset ovat ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen.

Pohjoisessa metsiä ja runsaampaa kasvillisuutta, etelässä maatalousaluetta

Somalialla on rantaviivaa noin 2 700 kilometriä. Rannikon luonto on vaihtelevasti hiekkarantoja ja kallioisia rantatörmiä. Maan etelä- ja pohjoisosat eroavat luonnoltaan jonkin verran. Pohjoisosat ovat pinnanmuodoiltaan kukkulaisia sekä metsiä ja kasvillisuutta on enemmän kuin etelässä. 

Somalian keski- ja eteläosat puolestaan ovat tasankoa. Maan eteläosissa virtaavat Shabeelle- ja Jubba-joet, jotka ovat maan ainoat pysyvät joet. Shabeelle-joki kuitenkin saattaa kuivana kautena kuivua joen loppupäästä eikä pääse laskemaan ympärivuotisesti mereen. Niiden lisäksi Somaliassa on lukuisia muita jokia, joissa virtaa vettä vain sadekausien aikaan. Pysyvien jokien sekä sopivien sademäärien ja maaperän ansiosta maan eteläosa on hedelmällistä aluetta maataloudelle.

Kuvaaja Tatu Hiltunen

Somalian ilmasto on kauttaaltaan kuuma ja kuiva. Sen ilmastolle ovat tyypillisiä myös epäsäännölliset sadekaudet. Sateiden ollessa poissa pidempään, seuraa kuivia kausia. Pitkiä kuivia kausia seuraa usein vakavia tulvia etenkin maan eteläosissa. Sadekausien epäsäännöllisyydestä huolimatta sade- ja kuivat kaudet vuorottelevat tavallisesti niin, että vuosi alkaa tammikuusta maaliskuulle kestävällä kuivalla kaudella, jota seuraa huhtikuusta kesäkuuhun kestävä sadekausi. Seuraava kuiva kausi kestää heinäkuusta syyskuuhun. Vuosi päättyy toiseen, mutta lyhyempään ja epäluotettavampaan, sadekauteen loka- ja marraskuussa.

Luonto on myös tärkeä toimeentulon lähde ihmisille Somaliassa. Maan keskeiset elinkeinot kotieläintalous ja maanviljely perustuvat luonnonvaroihin.

Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat keskeisiä ympäristöuhkia Somaliassa

Kuivana alueena Somalia on hyvin haavoittuvainen maaperän eroosiolle, epäsäännöllisten sadekausien aiheuttamille kuivuusjaksoille ja toisaalta myös rankkojen sateiden aiheuttamille tulville. Ilmastonmuutos lisää sadekausien epäsäännöllisyyttä ja sään ääri-ilmiöitä.

Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat toisiinsa linkittyviä ympäristöuhkia. Merkittävä osa Somalian väestöstä on riippuvaisia paimentolaisuudesta, karjankasvatuksesta tai maanviljelystä elinkeinonaan. Kuivuus ja karjan ylilaidunnus eli tilanne, jossa karjalaumat syövät ja tallaavat kasvillisuutta nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, johtaa maaperän kulumiseen ja aavikoitumiseen.

Kun mahdollisuudet harjoittaa karjankasvatusta tai maataloutta elinkeinona ovat monilla alueilla heikentyneet tai kokonaan hävinneet, ovat ihmiset turvautuneet puiden hakkaamiseen ja polttamiseen puuhiileksi hankkiakseen toimeentulonsa. Puuhiilen tuotanto on yksi metsäkatoa aiheuttava tekijä, joka pahentaa aavikoitumista entisestään. Puiden kaataminen lisää sekä kuivuutta että pahentaa tulvia. Kun puut kaadetaan, alueelle tulee vähemmän sadetta sekä puiden tuoma tuulensuoja ja varjo paahtavan auringon alla katoavat. Puiden juuret pitävät maaperää paikallaan ja imevät osan tulvavedestä. Ilman kasvillisuutta tulvavesi virtaa valtoimenaan ilman minkäänlaista kontrollia.

Aavikoitumista voidaan estää istuttamalla uusia kuivuutta kestäviä puita ja kasvillisuutta sekä pitämällä kotieläinten määrä sopivana suhteessa alueella laidunnukseen tarjolla olevaan kasvillisuuteen. Kasvillisuuden istuttamisen lisäksi maaperän kulumista voi ehkäistä erilaisilla viljelytekniikoilla, kuten peltometsäviljelyllä, jossa samalla alueella kasvatetaan sekä peltokasveja että puita. Myös uusien vesilähteiden perustaminen ja veden varastoinnin kehittäminen on tärkeää. Painetta puuhiilen tuottamiseen voi vähentää energiaa säästävien liesien käyttöönotolla ja kehittämällä vaihtoehtoisia tapoja toimeentulon hankkimiseen alueilla, joissa puuhiilen tuotanto on ainoita merkittäviä toimeentulon lähteitä.

Somaliassa vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ja sen aiheuttaman yhteiskunnallisen epävakauden vuoksi valtion ympäristöhallinnon kehittäminen on kuitenkin ollut haasteellista. Myös esimerkiksi toimivia luonnonsuojelualueita erilaisten mantereella ja rannikko- ja merialueilla sijaitsevien ekosysteemien suojelemiseksi on toistaiseksi vain vähän.

Kaisa Piirilä

Suomen Somalia-verkosto kumppaneineen on tarttunut ympäristöongelmien ehkäisyyn Somaliassa kahden ympäristöhankkeen voimin! Ympäristöhankkeet Sahansaho ja Ramaad vaikuttavat yhteensä kuudella hankepaikkakunnalla. Hankkeissa istutetaan puita, luodaan paikallisia ympäristökeskuksia ja tuetaan paikallista väestöä pitämään huolta elinympäristöstään lisäämällä heidän ympäristötietouttaan erilaisten koulutuksien ja seminaarien avulla.