Ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa – ja myös Helinä Rautavaaran museon ohjelmistossa

 

Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia ja sen vaikutukset näkyvät niin meillä Suomessa kuin kehittyvissä maissa ympäri maailmaa. Helinä Rautavaaran museo Espoossa käsittelee ilmastonmuutokseen liittyviä teemoja näyttelyissään ja tapahtumissaan tämän ja ensi vuoden ajan.

Tänä syksynä uusissa tiloissaan kauppakeskus Entressessä Espoossa avautunut Helinä Rautavaaran museo pureutuu ilmastoteemaan ensimmäiseksi Perun Mashco-Pirot Sademetsän kansa -näyttelyn kautta. Mashco-pirot ovat yksi Amazonin alueella elävistä alkuperäiskansoista, jotka elävät vapaaehtoisesti eristyksissä ulkomaailmasta. Lisääntyneet paineet alueen luonnonvarojen käyttöön ovat olleet näille kansoille keskeinen syy vapaaehtoiseen eristäytymiseen. Vuonna 2020 puolestaan museoon on tulossa esille Nepalin, Intian ja Indonesian alkuperäiskansoja käsittelevä valokuvanäyttely.

Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi myös museon pysyvää kokoelmanäyttelyä esitellään näyttelyopastuksissa ilmastonäkökulmasta.

– Kokoelmanäyttelyssä on esillä esineistöä ja aineistoa museon kokoelmasta, tällä hetkellä Länsi-Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Lähi-Idästä, Intiasta ja Somaliasta. Museolla on tulossa Yhteinen ilmasto -opastuksia, joissa oppaan mukana on myös kokemusasiantuntija. Hänellä on henkilökohtainen kosketus oman sukunsa tai ystäviensä kautta museossa esillä olevaan alueeseen ja sen ilmastokysymyksiin, yleisömanageri Taina Kilpelä kertoo.

Lisäksi museolla tullaan syksyn mittaan viettämään muun muassa kansainvälistä kulutuskriittistä teemapäivää ja tehdään arjen pieniä ilmastotekoja vaatehuoltoon liittyvässä työpajassa.

Kuva: Helinä Rautavaaran museo

Museossa näyttelyvalvojana työskentelevä Hassan Ali kertoo, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koettelevat ihmisiä hänen kotiseudullaan Etelä-Somaliassa, joka on maan parasta aluetta maanviljelyyn ja ruuantuotantoon.

– Etelä-Somaliassa viljellään paljon ruokaa, kuten riisiä ja hedelmiä. Alue on muuttunut kuivemmaksi. Tällä hetkellä Somaliassa on sadekausi eikä pahaa kuivuutta, mutta vuosi sitten alueella oli kuivempaa kuin nyt. Kuivuuden takia kotieläimet kuolivat, sillä niille ei ollut tarpeeksi ruohoa ravinnoksi. Siitä seurasi se, ettei ihmisillekään riittänyt ravintoa. Somalian hallitus joutui pyytämään ulkopuolista apua, Ali kertoo.

Museon kokoelmanäyttelyssä esillä oleva Somaliaa esittelevä osasto ei muun kokoelmanäyttelyn tavoin perustu maailmanmatkaaja Helinä Rautavaaran matkoillaan keräämiin mittaviin kokoelmiin. Sen sijaan Somalia-osasto on luotu paljolti yhteistyössä pääkaupunkiseudulla asuvien somalitaustaisten aktiivien kanssa. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi Mogadishu ennen ja nyt – kuvia ja runoja kaupungista -videoteos, jonka toteuttamisessa ovat olleet mukana Suomen Somalia-verkoston jäsenjärjestöt Suomi-Somalia Seura ja Vikes.

 

Yhteinen ilmasto -teema Helinä Rautavaaran museossa vuosina 2019-2020. Perun Mashco-Pirot Sademetsän kansa -näyttely esillä 2.2.2020 asti. Siltakatu 11, Espoo.

 

Kaisa Piirilä

 

Somalian herkkä luonto uhattuna

Koillis-Afrikassa sijaitseva merenrantavaltio Somalia on Afrikan mantereen itäisin valtio. Kuuman ja kuivan ilmaston Somaliasta löytyy erilaisia luontotyyppejä. Merkittävimmät Somalian luontoa uhkaavat ympäristökysymykset ovat ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen.

Pohjoisessa metsiä ja runsaampaa kasvillisuutta, etelässä maatalousaluetta

Somalialla on rantaviivaa noin 2 700 kilometriä. Rannikon luonto on vaihtelevasti hiekkarantoja ja kallioisia rantatörmiä. Maan etelä- ja pohjoisosat eroavat luonnoltaan jonkin verran. Pohjoisosat ovat pinnanmuodoiltaan kukkulaisia sekä metsiä ja kasvillisuutta on enemmän kuin etelässä. 

Somalian keski- ja eteläosat puolestaan ovat tasankoa. Maan eteläosissa virtaavat Shabeelle- ja Jubba-joet, jotka ovat maan ainoat pysyvät joet. Shabeelle-joki kuitenkin saattaa kuivana kautena kuivua joen loppupäästä eikä pääse laskemaan ympärivuotisesti mereen. Niiden lisäksi Somaliassa on lukuisia muita jokia, joissa virtaa vettä vain sadekausien aikaan. Pysyvien jokien sekä sopivien sademäärien ja maaperän ansiosta maan eteläosa on hedelmällistä aluetta maataloudelle.

Kuvaaja Tatu Hiltunen

Somalian ilmasto on kauttaaltaan kuuma ja kuiva. Sen ilmastolle ovat tyypillisiä myös epäsäännölliset sadekaudet. Sateiden ollessa poissa pidempään, seuraa kuivia kausia. Pitkiä kuivia kausia seuraa usein vakavia tulvia etenkin maan eteläosissa. Sadekausien epäsäännöllisyydestä huolimatta sade- ja kuivat kaudet vuorottelevat tavallisesti niin, että vuosi alkaa tammikuusta maaliskuulle kestävällä kuivalla kaudella, jota seuraa huhtikuusta kesäkuuhun kestävä sadekausi. Seuraava kuiva kausi kestää heinäkuusta syyskuuhun. Vuosi päättyy toiseen, mutta lyhyempään ja epäluotettavampaan, sadekauteen loka- ja marraskuussa.

Luonto on myös tärkeä toimeentulon lähde ihmisille Somaliassa. Maan keskeiset elinkeinot kotieläintalous ja maanviljely perustuvat luonnonvaroihin.

Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat keskeisiä ympäristöuhkia Somaliassa

Kuivana alueena Somalia on hyvin haavoittuvainen maaperän eroosiolle, epäsäännöllisten sadekausien aiheuttamille kuivuusjaksoille ja toisaalta myös rankkojen sateiden aiheuttamille tulville. Ilmastonmuutos lisää sadekausien epäsäännöllisyyttä ja sään ääri-ilmiöitä.

Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat toisiinsa linkittyviä ympäristöuhkia. Merkittävä osa Somalian väestöstä on riippuvaisia paimentolaisuudesta, karjankasvatuksesta tai maanviljelystä elinkeinonaan. Kuivuus ja karjan ylilaidunnus eli tilanne, jossa karjalaumat syövät ja tallaavat kasvillisuutta nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, johtaa maaperän kulumiseen ja aavikoitumiseen.

Kun mahdollisuudet harjoittaa karjankasvatusta tai maataloutta elinkeinona ovat monilla alueilla heikentyneet tai kokonaan hävinneet, ovat ihmiset turvautuneet puiden hakkaamiseen ja polttamiseen puuhiileksi hankkiakseen toimeentulonsa. Puuhiilen tuotanto on yksi metsäkatoa aiheuttava tekijä, joka pahentaa aavikoitumista entisestään. Puiden kaataminen lisää sekä kuivuutta että pahentaa tulvia. Kun puut kaadetaan, alueelle tulee vähemmän sadetta sekä puiden tuoma tuulensuoja ja varjo paahtavan auringon alla katoavat. Puiden juuret pitävät maaperää paikallaan ja imevät osan tulvavedestä. Ilman kasvillisuutta tulvavesi virtaa valtoimenaan ilman minkäänlaista kontrollia.

Aavikoitumista voidaan estää istuttamalla uusia kuivuutta kestäviä puita ja kasvillisuutta sekä pitämällä kotieläinten määrä sopivana suhteessa alueella laidunnukseen tarjolla olevaan kasvillisuuteen. Kasvillisuuden istuttamisen lisäksi maaperän kulumista voi ehkäistä erilaisilla viljelytekniikoilla, kuten peltometsäviljelyllä, jossa samalla alueella kasvatetaan sekä peltokasveja että puita. Myös uusien vesilähteiden perustaminen ja veden varastoinnin kehittäminen on tärkeää. Painetta puuhiilen tuottamiseen voi vähentää energiaa säästävien liesien käyttöönotolla ja kehittämällä vaihtoehtoisia tapoja toimeentulon hankkimiseen alueilla, joissa puuhiilen tuotanto on ainoita merkittäviä toimeentulon lähteitä.

Somaliassa vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ja sen aiheuttaman yhteiskunnallisen epävakauden vuoksi valtion ympäristöhallinnon kehittäminen on kuitenkin ollut haasteellista. Myös esimerkiksi toimivia luonnonsuojelualueita erilaisten mantereella ja rannikko- ja merialueilla sijaitsevien ekosysteemien suojelemiseksi on toistaiseksi vain vähän.

Kaisa Piirilä

Suomen Somalia-verkosto kumppaneineen on tarttunut ympäristöongelmien ehkäisyyn Somaliassa kahden ympäristöhankkeen voimin! Ympäristöhankkeet Sahansaho ja Ramaad vaikuttavat yhteensä kuudella hankepaikkakunnalla. Hankkeissa istutetaan puita, luodaan paikallisia ympäristökeskuksia ja tuetaan paikallista väestöä pitämään huolta elinympäristöstään lisäämällä heidän ympäristötietouttaan erilaisten koulutuksien ja seminaarien avulla.

Kehitysyhteistyö – Mihin sitä tarvitaan?

Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään: turvallisuuteen, elinkelpoiseen ympäristöön, terveyteen, koulutukseen, toimeentuloon ja mahdollisuuksiin vaikuttaa! Valitettavasti tämä ei ole arkipäivää kaikille. Kehitysyhteistyöllä voidaan taistella tasavertaisemman maailman puolesta.

Kehitysyhteistyö viittaa pitkäaikaiseen kehitysajatukseen ja kumppanuuteen, jolla tuetaan paikallisten elinolosuhteiden paranemista. Se on käytännön työtä, jolla edistetään kehityspolitiikan (Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan) tavoitteita. Kehitysyhteistyötä tehdään suoraan kehitysmaiden kanssa sekä yhdessä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyön perimmäisenä tarkoituksena on, että yhteisöjen jäsenet – sekä miehet että naiset – kykenevät itse auttamaan itseään. Voimaantuessaan paikalliset pystyvät itse vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan omien oikeuksiensa toteuttamiseksi. Kestävimpiä tuloksia saadaan aikaan, kun toimitaan kohdemaan omien tavoitteiden mukaan ja vahvistetaan heidän omaa osaamistaan.

Jo vuonna 1970 YK:n vuosikokouksessa teollisuusmaat lupautuivat auttamaan kehitysmaita. Aputavoitteeksi sovittiin 0,7% bruttokansantuotteesta. Myös Suomi sitoutui tähän. Vuonna 2019 Suomi suuntaa kehitysyhteistyöhön vain 0,41% Suomen BKT:sta, mikä on huomattavasti luvattua vähemmän. Suomi on kuitenkin päässyt 0,7% tavoitteeseen kerran aiemmin, vuosina 1991-92. Hienoa, että laman aikana kehitysyhteistyöhön riitti enemmän varoja kuin tänä päivänä. Tätä asennetta Suomi voisi jatkaa edelleenkin.

Suomen kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen sekä kestävän kehityksen edistäminen. Kehityspolitiikalla pyritään vahvistamaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia, sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä ilmastonmuutokseen varautumista ja sen hillintää. Tämä kuitenkin vaatii rahaa ja aikaa.

Suomi on suunnannut kehitysyhteistyötä Somaliaan vuodesta 1980 lähtien. Somaliaan suuntautuvassa kehitysyhteistyössä Suomi painottaa tyttöjen ja naisten hyvinvointia ja oikeuksien edistämistä sekä vakaamman ja turvallisemman valtion rakentamista. Kansalaisjärjestöt, kuten Suomen Somalia-verkosto, ovat keskeisessä roolissa kehitysyhteistyössä vahvistamassa paikallista kansalaisyhteiskuntaa. Suomi on uudistamassa Somalian maaohjelmaa, ja Somaliassa toimivien kansalaisjärjestöjen lisäksi ulkoministeriökin toivoo, että Somaliaan suuntautuvaa kehitysyhteistyötä pystyttäisiin laajentamaan myös terveys- ja hallintosektoreiden ulkopuolelle.

Pienenä järjestönä Somali-diasporan ja heidän kontaktiensa ansiosta Somalia-verkosto pystyy toimimaan kustannustehokkaasti myös kaikkein hauraimmilla alueilla. Suomen Somalia-verkostolla kumppanijärjestöineen on tällä hetkellä Somaliassa kolme kehitysyhteistyöhanketta. Niissä toimii yhdeksän Suomen Somali-diasporan perustamaa jäsenjärjestöä ja yhdeksän paikallista järjestöä hankepaikkakunnilla. Yhteiset hankkeet useiden toimijoiden kanssa purkavat ennakkoluuloja, luovat dialogia eri toimijoiden välille ja samalla vahvistavat yhteiskuntaa. Samalla ne luovat uusia verkostoja sekä edistävät rauhaa ja yhteiskunnallista vakautta. Somalia-verkoston kehitysyhteistyön painopisteet ovat aavikoitumisen ennaltaehkäisy, köyhyyden vähentäminen, ruokaturvan parantaminen ja äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentäminen. Verkostolla on kaksi ympäristöhanketta, vuonna 2012 alkanut Sahansaho ja 2014 alkanut Ramaad, sekä Hiil Hooyo -äitiysterveyshanke, joka alkoi vuonna 2017.

Ympäristöhankkeiden tavoitteena on kestävä luonnonvarojen käyttö ja aavikoitumisen estäminen Afrikan sarven haavoittuvassa ekosysteemissä. Molemmissa ympäristöhankkeissa istutetaan puita metsäkadosta kärsiville alueille, lisätään ihmisten tietoutta omasta elinympäristöstään ja luonnonsuojelusta sekä tuetaan ympäristöpolitiikan edistämistä. Hankkeissa luodaan paikallisille kestäviä ratkaisuja elinympäristönsä parantamiseen. Hiil Hooyon tavoitteena on viedä neuvola maailmalle ja parantaa odottavien ja synnyttäneiden äitien terveyspalveluita sekä vähentää lapsikuolleisuutta alueella, joka on yksi maailman vaarallisimmista alueista synnyttää. Kaikki Somalia-verkoston koordinoimat kehitysyhteistyöhankkeet tukevat Suomen kehityspoliittisia tavoitteita ja Somalian maaohjelmaa. Lisätietoa hankkeista ja niiden etenemisestä on tulossa verkoston blogiin kevään aikana! Pysy siis kuulolla!

Kehitysyhteistyö tuottaa tuloksia! Somalia-verkoston ympäristöhankkeissa on esimerkiksi istutettu yli 100 000 puuta, maaperän laatua on parannettu, paikallisten siemenpankkien luominen on aloitettu ja yli 1000 puuta säästävää liettä on käytössä kuivilla alueilla asuvilla perheillä. Lisäksi paikallisten ympäristötietous on parantunut, ympäristökasvatus on tuotu osaksi vakituista opetusta joissakin kouluissa ja paikallishallinnot ovat vähitellen ryhtyneet toimiin ympäristönsuojelun edistämiseksi. Samaan aikaan verkoston äitiysterveyshankkeessa tuetaan 30 neuvolaa, ja yli 200 terveysalan ammattilaista ja opiskelijaa on hyötynyt hankkeen tarjoamista verkko-opinnoista ja täydennyskoulutuksesta. Hankkeessa tuetaan myös vammaisten pääsyä terveydenhuollon piiriin. Lisäksi hankkeen ansioista terveydenhuollon ammattilaiset ovat saaneet käyttöönsä terveydenhuollon tarvikkeita, kuten synnytystarvikepakkauksia kätilöille.

Jotta laadukasta kehitysyhteistyötä pystyttäisiin toteuttamaan, Suomen tulee nostaa kehitysavun määrärahat sovittuun 0,7 % bruttokansantuotteesta. Kehitysrahoituksen on lisäksi suuntauduttava kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, eikä sen tule suosia yksityistä sektoria keskitulon maissa. Samalla Suomi voi näyttää kuuluvansa globaalia vastuuta kantavien ja ihmisoikeuksien toteutumista ajavien maiden joukkoon.

Jenni Porkka

Somalia-toimijat kokoontuivat keskustelemaan Somalian kehitysyhteistyön ajankohtaisista asioista

Somaliassa toimivat suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt kokoontuivat Helsingissä 13.3. keskustelemaan ulkoministeriön edustajien kanssa järjestöjen työhön liittyvistä ajankohtaisista asioista Somaliassa. Suomen Somalia-verkoston järjestämä tilaisuus kiinnosti järjestökenttää ja paikalla oli yli 30 osallistujaa eri järjestöistä.

Ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikön Anu Ala-Rantala korosti tilaisuuden avanneessa puheenvuorossaan kansalaisjärjestöjen roolin tärkeyttä Somalian kehityksessä. Maailman vähiten kehittyneisiin ja hauraisiin valtioihin lukeutuva Somalia on yksi tärkeimmistä suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kohdemaista. Sen lisäksi se on Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikainen kumppanimaa.

Ala-Rantala näkee kansalaisjärjestöt tärkeässä asemassa esimerkiksi Somalian kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon vahvistamisessa, peruspalvelujen kehittämisessä, rauhan ja sovintotyön edistämisessä ja humanitaarisessa avussa. Diasporan aktiivisuus on avainasemassa tässä työssä. 

Riskialtis toimintaympäristö ja toiminnan rajalliset seurantamahdollisuudet muodostavat haasteita kansalaisjärjestöjen työlle. Karita Laisi Suomen Nairobin suurlähetystöstä muistutti puheenvuorossaan, että hauraissa valtioissa, joissa vallitseva tilanne voi muuttua nopeastikin, on jatkuvasti esillä kysymys sekä ihmisten että hallinnon resilienssistä, eli kyvystä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata kriisejä ja palautua niistä.Somalian kehityksen kannalta Laisi näki tärkeänä kansalaisjärjestöjen tukemisen lisäksi myös tuen kehittyvälle yksityiselle sektorille tilanteessa, jossa valtion hallinto on vielä rakentumassa eikä sillä ole suurta budjettia toimintaansa.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osastolla työskentelevä Sara Karlsson kertoi tilaisuudessa Suomen ja Somalian kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä. Suomen toteuttaman Somalian maaohjelman 2017-2020 keskeisiä tavoitteita ovat naisten ja tyttöjen aseman parantaminen ja valtion ydintoimintojen kehittäminen. Ulkoministeriö on nyt toteuttamassa evaluaatiota Somalian sekä muiden hauraiden valtioiden maaohjelmistaan. Evaluaation tulokset ovat odotettavissa noin vuoden päästä ja tuloksien avulla on toiveena kehittää edelleen ohjeistusta hauraissa valtioissa toimimista varten.

Somalialle laaditaan uusi maaohjelma vuodesta 2021 eteenpäin. Terveyssektori ja naisten ja tyttöjen aseman parantaminen todennäköisesti pysyvät jatkossakin työn painopisteinä, mutta toiveena olisi saada maaohjelmalle enemmän resursseja, jolloin voitaisiin laajentaa työtä muillekin sektoreille. 

Keskustelutilaisuuteen osallistunut toimittaja ja verkoston jäsenjärjestö Vikesin edustaja Wali Hashi jakoi kuulumisia Anteeksiannon kampanjasta. Alkujaan Suomessa ideoitu kampanja, jossa eri tahot pyytävät ja antavat anteeksi vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin aikana tapahtuneita vääryyksiä, on saanut suuren suosion Somaliassa. Anteeksiannon kampanja on nyt vakiinnuttamassa asemansa Somaliassa, sillä vuosittaisen anteeksiannon päivän hyväksyminen viralliseksi juhlapäiväksi on nyt parlamentin käsittelyssä. Eri tahojen välinen dialogi nähtiin muutoinkin tärkeänä pitkään jatkuneen konfliktin jälkeen uudelleen rakentuvassa yhteiskunnassa. Sen lisäksi, että sodan aikana vastakkain olleiden ryhmien välille tarvitaan vuoropuhelua, sitä olisi tärkeää saada myös kansalaisten ja hallinnon välille. Omat haasteensa dialogin luomiseen tuovat se, että merkittävä osa Somalian väestöstä on niin nuorta, ettei heillä ole elämänsä ajalta kokemusta vakaasta valtionhallinnosta ja toisaalta se, että köyhyydessä elävän väestön osan resurssit menevät pitkälti arkipäiväiseen selviytymiseen yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisen sijaan.

Tilaisuuden osallistujia kiinnosti kovasti myös turvallisuustilanne Somaliassa ja turvallisuuteen liittyvät käytännöt Somalian alueella toimittaessa. Suomen Somalia-verkosto järjestääkin myöhemmin keväällä yhteistyössä ulkoministeriön kanssa toisen keskustelutilaisuuden, jossa aiheena on turvallisuus. Verkostopäiviä, joiden tarkoitus on paitsi tietojen ja vertaiskokemusten vaihto myös keskinäisten yhteistyömahdollisuuksien edistäminen, on tarkoitus jrjestää noin kaksi kertaa vuodessa jäsenjärjestöjen toivomien teemojen ympärillä.

 

Kaisa Piirilä